Trek Enduro SM4 Sappee - kisaraportti

Sunnuntaina 24. elokuuta ajettiin SM-sarjan toiseksi viimeinen osakilpailu Sappee Bike Parkissa. Kilpailukutsussa luvattiin näin:

"Kilpailureitti koostuu pääasiallisesti bike parkin reitistöstä sopivin muutoksin ja lisämaustein, joten luvassa on vauhdikkaita erikoiskokeita."

Kuten Ounasvaaran raportissa mainitsin, tämän tyyliset erikoiskokeet eivät ole se suurin vahvuuteni, joten tulosodotukset eivät olleet kummoiset. Hauskoja ratoja oli kuitenkin luvassa.

Lauantai oli jälleen varattu erikoiskokeisiin tutustumiselle. Järvenpäästä lähti kolmen miehen edustus kahdella eri kyydillä kohti Sappeeta. Koska ajomatka oli kohtuullinen, emme tällä kertaa nauttineet hotellimajoituksesta.

Minulla oli vakaa aikomus lämmitellä ennen rinteeseen menoa rauhassa ja kunnolla. Olin kuitenkin edellisenä sunnuntaina Calpiksessa ajellessa päättänyt, että hankin kunnollisen olkapäät ja selän suojaavan panssaripaidan. Pyörähuolto.com:n kojulla oli hyviä tarjouksia, joten se lämmittelyaika meni sitten siihen.

Sappee ei ollut meille ennestään tuttu paikka. Siinä hetki ihmeteltiin, että mistä tässä kannattaisi aloittaa. Ohi meni joukko maastopyöräilijöiden näköisiä tyyppejä, joten ei kun perään. Suuntasivat vanhalle DH-radalle (EK9 eli DH, kuvaus tuonnempana), joten alkulämmittely oli aika röykykäs.

Muuten harjoittelupäivä meni melko eleettömästi. Eksyin muista aikalailla alkumetreillä. Toiselta kavereista katkesi parin laskun jälkeen ketjut ja niitä korjatessaan hän huomasi rikkoneensa pyöränsä rungosta yhdet kierteet. Itse pääsin koestamaan uudet suojat kahteen otteeseen. Ihan hyvin toimivat, mutta selkäpanssari voisi ehkä suojata alaselkää leveämmältä alueelta.

EK1 — FR4

"Alkuun vauhdikasta bermimutkaa Metsäreitti3:n muodossa. Laituridropit kiertäen rinneosuudelle, joka tulee sisältämään uusia twistejä(merkataan vasta kisaan). Rinneosuuden lopussa palataan taas vauhdikkaalle FR4 reitille. (2min)" – Kilpailukutsu

Alun kaksi bermiä, eli kallistettua mutkaa, otin aika varovaisesti, mutta niiden jälkeiseen hyppyriin uskalsin vähän jo päästellä. Seuraavat mutkat menivät ihan mukavasti, mutta sen jälkeen ajo meni jotenkin jäykäksi ja hitaan oloiseksi. Noin puolessa välissä erikoiskoetta oli metsän puolelle tehty aika liukas off camber switchback, eli poikittain rinteeseen nähden oleva 180 asteen mutka (vähän niin kuin näin). Siinä meni vauhti aika vähiin ja taisi jalkakin käydä maassa. Pian sen jälkeen tuli vasta kisaan linjattu, mielestäni selkeästi helpompi mutka. Erikoiskokeen ajaksi tuli 1:30:19 ja sijoitus 36. Oikeastaan odotettu tulos tämän tyyppiseltä erikoiskokeelta.

Bermimutka. (C) Daniel Caswell, used under license

EK2 — E-itä

"Lähtö hiekkakentältä, ekan mutkan jälkeen kerätään vauhtia latupohjalla kohti polkupohjaa. Puolivälissä loivaa osuutta, jossa muutamat liukkaat juuret pyrkivät flowta poistamaan kehosta. E1 reitin risteämiskohdasta käännetään oikealle ja ajetaan E-laippa pätkää vastakarvaan. Loivaa osuutta, jossa polkemalla pystyy vielä tekemään eroja. Maali metsässä, josta jatketaan poljettavaa n 12min siirtymää pitkin kohti hissin yläasemaa. (2,5min)" – Kilpailukutsu

Lähtövuoroa odottaessani minua alkoi hermostuttaa. Toinen lauantaisista muksahdusta sattui tällä samalla pätkällä. Yöllä oli satanut, joten odotettavissa oli, että mutaa ja liukkaita juuria sekä kiviä olisi luvassa. Enkä ollut väärässä. Ajo oli todella jäykkää. Pätkän hankalin paikka – vinojuurten kyllästämä mutka – meni molemmat jalat maassa luistellen ja muutenkin pätkä oli hirveää koheltamista. Loppuaika 02:14.81 ja sijoitus 39. Olisin odottanut parempaa sijoitusta tältä erikoiskokeelta.

Se hankalin paikka EK:lla 2. (C) Daniel Caswell, used under license

EK3 — FR2

"Vauhdikasta kovapohjaista bikepark baanaa alusta loppuun. Alkuosuus FR2:sta, väliin 50m tieosuus ja loppuun S-linjan loppumetsä. (2min)" – Kilpailukutsu

Tähän pätkään ei tullut oikein kunnolla tutustuttua harjoituspäivänä. Ja taas lähtölupaa odottaessa hermostutti. Melkeinpä pelotti. Outoa. Radalla oli paljon bermimutkia ja ajoin ne jarruissa roikkuen, enkä oikein muistanut, mitä minkäkin mutkan jälkeen oli tulossa. Loppuaika 01:53.38, sijoitus 50. No, oh hoh.

EK4 — S-linja

"Muutaman alkumutkan jälkeen S-linjan vauhdikkaalle metsäosuudelle ja lopussa suunnataan uusille metsäurille pöytähyppyrit kiertäen. Lopun linjaus valmistunee viikonlopun aikana. EK:n maalista poljettava n 11min tiesiirtymä takaisin hissin yläasemalle. (2min)" – Kilpailukutsu

Erikoiskokeen lähtöpaikalle saapuessani, siellä ei ollut ketään. Perässäni oli pari kuskia jonossa. Vaikka mitään kiirettä ei oikeasti ollutkaan, jotenkin semmoinen kiireen tuntu siinä tuli. Lähtö innokkaalla sprintillä ja hyvällä fiiliksellä, sutaisu pehmeällä hiekalla ja kankeus palasi ajoon. Ensimmäiset mutkat ja metsäosuus menivät sitten aika jäykästi. Erikoiskokeen kruunasi vauhtiin nähden aivan liian jyrkkä kanttaus rinteessä olevassa mutkassa, minkä seurauksena käväisin kyljelläni. Loppuaika 02:03.45 ja sijoitus 58. Meh.

EK5 — E1

"Lähtö tilausravintola Ekokammin nurkalta ja alkuun parin offcamber mutkan kautta kohti vauhdikasta rinneosuutta. Rinnesuoralla kerättyjen vauhtien avulla 100m latupohjapoljennolle. Tiukka vasen bikeparkin E1 reitille. Loivaa ja vauhdikasta metsäkurvailua, josta ehkä kisan teknisimmälle kallio/kivikko osuudelle. Loppuun taas vauhdikasta polkupohjaa pitkin takaisin rinteeseen ja maali hissikopin läheisyydessä. (3min)" – Kilpailukutsu

Tämä oli mielestäni ehkä hankalin pätkä Sappeella. Tiukka vasen bikeparkin reitille hieman askarrutti, koska pian tiukan vasemman jälkeen oli tiukka, röykkyiseen alamäkeen tiputtava oikea. Halusin ryhmittäytyä mahdollisimman vasemmalle ennen tuota oikealle taittuvaa mutkaa, jotta olisin päässyt mahdollisimman suoralla linjalla röykkyisen alamäen. Ryhmittäytymistä haittasivat vinojuuret ja linjalla ollut kanto, josta irroitin noin puolet harjoituksissa, kun polkimeni tarttui siihen juuri ennen sukellusta pää edellä alarinteeseen. Tekninen kallio/kivikko osuus kului jo harjoituspäivänä aika paljon ja epäilin sen olevan aika hurjassa kunnossa.

Alun off camber mutkat menivät hitaasti, mutta varmasti. Rinnesuoralla ja latupohjalla ei mitään ihmeellistä ollut. Tiukka vasen pois latupohjalta ja iloinen yllätys; kanto oli tiessään! Tästä riemastuneena loppupätkä meni mukavan rennosti ja kivikkokin oli aivan mainiosti ajettavassa kunnossa. Loppuaika 02:35.25, sijoitus 28. Alkoihan se tuntuma löytyä. :)

(C) Daniel Caswell, used under license

EK6 — Vaelluspolku

"E-itä pätkän lähtöpaikoilta tiukka oikea ja sähkölinjaa pitkin kohti vaelluspolkua. Tällä pätkällä ei juurikaan korkeuseroa ole, mutta siitä huolimatta vauhti säilyy yllättävän hyvin. Letkeä polkukurvailu, jonka maalista poljettavaa n.7min tiesiirtymää pitkin takaisin kisakeskukseen." – Kilpailukutsu

Tällä pätkällä ei tosiaan yllätyksiä ollut. Letkeä, loiva ja aika tasainen polkukurvailu. Tällä pätkällä olisi pitänyt ottaa kaikki irti kintuista, mutta jotenkin motivaatiota ei ollut ja vain rennosti kurvailin pätkän läpi. Loppuaika 01:51.44, sijoitus 47. Aika väsynyttä.

EK7 — FR4

Sama erikoiskoe kuin ensimmäinenkin. Kärki oli pitänyt taukoa ensimmäisen kierroksen jälkeen ja pääsin katsomaan, miten oikeasti nopeat ajoivat ensimmäiset mutkat. Bongasin, että hehän oikaisivat ketterästi yhden mutkan suoraksi, mikä oli selkeästi nopein linja sen mutkan läpi. Kun oma vuoroni tuli, kokeilin samaa linjaa. Kyllä se nopeammalta tuntui, vaikka vähän varovaisesti sen otinkin. Loppupätkä meni sitten yhtä kankeasti kuin ensimmäisellä kierroksellakin. Loppuaika oli 01:29.94. Sijoitus 41., eli viisi sijaa huonommin kuin edellisellä kerralla. Tämän tyyppistä ajoa pitää harjoitella enemmän.

Wuush! Kuva: Kosti Koistinen

EK8 — E-itä

Tässä vaiheessa olo oli aika rento. E1 oli mennyt hyvin ja tämä oli mielestäni kuitenkin helpompi kuin se. Polulle päästyäni huomasin ilokseni, että polun pohja oli kuivunut jonkin verran, eikä näyttänyt niin kovin mutaiselta ja liukkaalta enää. Yhden hölmön linjavalinnan muistan tehneeni, muuten ajo tuntui kulkevan mukavasti. Ja näkyy se erikoiskokeen tuloksessakin; pätkä taittui aikaan 02:13.12, jolla pääsi sijoitukseen 24.

EK9 — DH

Jaiks! Kuva: Kosti Koistinen

"Alku sama kuin FR2 EK:lla, mutta 100m jälkeen suunnataan rinnemutkien kautta kohti hissilinjan vieressä olevaa vanhaa DH pätkää. DH osuudelta rinteen kautta tiepohjalle, jossa runtataan 100m tasamaata ja loppuosuus sama kuin FR2 EK:lla. (Huom: juniorit ja harraste ei aja tätä EK:ta)" – Kilpailukutsu

DH-osuus oli aika tekninen ja siinä oli kyllä hyvin mahdollisuuksia lopettaa kisa kesken, joten strategiaksi otin ajaa vain varmasti läpi. Harjoituksissa osuus oli aina mennyt ihan mukavasti ilman kommelluksia läpi, enkä ollut mitenkään kummemmin katsellut linjoja. Olisi kannattanut; jostain syystä ajauduin kohti julmettua kivenjärkälettä, jonka väistääkseni jouduin ottamaan vauhdit käytännössä kokonaan pois. Muuten DH-osuus meni ihan hyvin. Lopun bermiosuus menikin sitten jäykästi ja hitaasti. Aika 01:59.19, sija 38.

EK10 — S-linja

Tällä kertaa maltoin lähteä vähän rennommalla otteella radalle ja ajo tuntuikin kulkevan mukavammin. Pätkä meni sen ihmeemmin koheltamatta, mutta lopun metsäosuudella tuntui olevan veto poissa. Aika oli kuitenkin 01:58.18 ja sijoitus 31, eli huomattava parannus edelliseen kertaan samalla pätkällä.

Siirtymä seuraavalle erikoiskokeelle taitettiin tietä pitkin. Alkumatka meni mäkeä ylös työnnellessä ja kun vähän loivemmalla osuudella lähdin ajamaan, alkoi toisessa jalassa tuntumaan alkavaa kramppailua. Krampit tunnetusti johtuvat ennen kaikkea huonosta kunnosta, joten ei sikäli yllättävää, mutta luonnollisesti rupesin heti miettimään muita syitä niihin. Tajusin, että minulla alkoi olla kova jano. Olen aina ajanut juomareppu selässä ja juonut tasaisesti pitkin kisaa, mutta tällä kertaa minulla oli panssaripaita päällä ja jätin repun autolle. Olin kyllä aina ohikulkiessani käynyt hörppäämässä vettä, mutta aika vähiinhän se oli jäänyt. Auton kautta siis ja kumosin noin 0.75 litraa lähes hiilihapotonta vissyä energiageelin kera vatsanpohjalle ja suuntasin kohti seuraavaa erikoiskoetta.

EK11 — E1

Orastavat krampit tuntuivat helpottaneen juomatauon ansiosta, mutta jalat eivät ihan  sataprosenttisilta kuitenkaan tuntuneet. Ajoin varman päälle ja sujuvan tuntuisesti, mutta loppupuolella, kun olisi pitänyt jaksaa pumpata ja polkea, ei jaloista enää tuntunut niin hyvin irtoavan. Aikaa paloi pari sekuntia enenmmän kuin edellisellä kierroksella, eli 02:37.31, joka riitti sijalle 34.

EK12 — Vaelluspolku

Viimeinen erikoiskoe. Iltapäivälle luvattu ukkonen rupesi ilmoittelemaan saapumisestaan jyrisemällä jossain kaukana. Ensimmäistä kertaa päivän aikana olin suorastaan innokas lähtemään erikoiskokeelle. Jaloista ei kuitenkaan enää oikein irronnut mitään ja ajoin pätkän vain rennosti rullaillen. Aika kuitenkin jopa parani hieman edelliseen vetoon nähden, ollen 01:51.00. Sijoitus parani seitsemällä, ollen 40. Ilmeisesti päivä oli verottanut muitakin. Siirtymällä erikoiskokeen maalista kilpailukeskukselle ne krampit sitten iskivät ja jouduin taluttelemaan osan matkaa, kun polkemisesta ei oikein tullut mitään. Tarkistin lopulta juomarepun ja totesin, että olin juonut sieltä huimat 0,5 litraa.

Kisapäivänä tuli taitettua 27,8 kilometriä, siihen meni vähän alle kolme tuntia ja 1624 kilokaloria. Käppyröitä katsellessa hieman yllättää keskisykkeen korkeus: 143 iskua minuutissa. Vertailun vuoksi Laajavuoressa keskisyke oli 132 ja Ounasvaaralla 127. Harjoituspäivänä aikaa paloi paljon enemmän, mutta meno oli rauhallisempaa. Kalorioita kuitenkin paloi karvan alle 2000, enkä tainnut syödä siihen nähden tarpeeksi lauantaina, mikä yhdessä huonon juomisen kanssa varmaan edesauttoi kramppeja ja muutenkin vetämätöntä oloa.

Kaikesta koheltamisesta huolimatta lopullinen sijoitus oli 32. Ilmeisesti muillakin oli kulkenut hieman vaihtelevasti. Paria pykälää ylempää toivoin nimeni listalta löytävän, mutta ihan hyvä näinkin. Mitä tästä opimme? No ainakin, että

1. juomareppu on syytä sijoittaa vähän fiksumpaan paikkaan
2. sieltä pitää juoda paljon vaikkei janottaisikaan
3. bermejä (ja muitakin mutkia) pitäisi opetella ajamaan
4. on parempi ajaa varovaisesti, mutta rennosti.

Mitä aion tehdä näiden eteen parin viikon päässä pidettävää Tahkon kisaa silmällä pitäen? No, en mitään tietenkään.

Kisat eivät siis menneet osaltani oikein putkeen, mutta kaikesta huolimatta, Sappeen kisan radat olivat mielestäni tähän astisista kisoista hauskimmat, järjestelyt toimivat erinomaisesti ja armoton rankkasadekin alkoi vasta, kun viimeinenkin kilpailija oli ajanut viimeisen erikoiskokeensa. Aion varmasti käydä nauttimassa bike parkin antimista vielä monesti ja suosittelen vahvasti paikkaa muillekin.

Kiitos! Kuva: Kosti Koistinen