Santa Cruz Enduro SM1 Messilä - Kisaraportti

Maastopyöräenduron SM-sarjan ensimmäinen osakilpailu ajettiin tänäkin vuonna Messilässä. Messilän hissit eivät ole pyörineet pyöräilijöille viime elokuusta lähtien, eikä kisaviikonloppu ollut poikkeus. Tuttuun tapaan lauantai oli varattu reittiin tutustumiseen ja itse kisa ajettiin sunnuntaina.

Osallistuminen kilpailuun näytti epävarmalta, koska pian sarjan lämmittelykisan jälkeen pyörän linkusta löytyi vikaa. Onneksi Ride Moren Mikko pitää huolen omistaan ja takuuvaihto sujui todella kivuttomasti, ilman turhia odotteluja. Kiitos Mikko!

Kyllä kelpaa droppailla, kun on ehjä runko alla. Kuva: Samu Nisula

Jotta kisaa edeltävä viikko ei kuitenkaan olisi ollut liian stressitön, ikävä kurkkukipu kiusasi varsinkin aamuisin ja pelkäsin sen kehkeytyvän kunnon flunssaksi viikonloppuun mennessä. Lauantaina olo kuitenkin oli muuten terve, joten päätin lähteä kokeilemaan, miten kurkkukipu reagoi rasitukseen.

Järvenpäätä lähti tällä kertaa edustamaan kolme henkeä, minä, Jori ja Joona. Jorille enskakisat ovat jo tuttua hommaa, mutta Joona oli ensimmäistä kertaa mukana. Pakkauduimme lauantaina japanilaiseen tilaihmeeseen, joka tuttavallisemmin Yariksena tunnetaan ja olimme hyvissä ajoin paikan päällä. Aina jotain unohtuu ja tällä kertaa se oli buffi kaulasta. En halunnut ärsyttää kurkkukipua turhaan ja pohdin jo juustoisten boksereiden kietaisemista kaulaan, mutta päädyin lopulta vähärasvaiseen ketjurättiin. Hoidimme hetimiten ilmoittautumisen pois alta ja lähdimme tutustumaan erikoiskokeisiin.

Eikä ollut edes ahdasta

Erikoiskokeita oli neljä ja ne ajettaisiin kahteen kertaan ja bonuksena EK 1 vielä kerran lopuksi. Yhdeksän vetoa kaikkiaan. Kaksi erikoiskokeista oli laskettelurinteiden puolella ja kaksi Tiirismaan puolella. Yhden kierroksen pituus siirtymineen ja erikoiskokeineen oli noin 15 kilometriä, joten poljettavaa oli tiedossa. Strategia oli katsoa rauhassa ajolinjat hieroen jokainen pätkä kerran läpi. Aikaa urakkaan kului noin kolme ja puoli tuntia.

Koska Messilä on Järvenpäästä katsoen ihan vieressä, yö vietettiin kotona. Ääneni oli yön aikana muuttunut entistäkin seksikkäämmäksi ja sisälsi vivahteikkaita, murrosikäisen pojan repertuaariin sopivia äkillisiä taajuusmuutoksia. Olo ei muuten poikennut lauantaista, joten Yaris pakattiin taas ja paikalla oltiin hyvissä ajoin. Lämmittelystrategiana oli ajaa EK 1/5/9 kerran rauhallisesti läpi ennen ajajakokousta. Joona ehti pätkälle ensimmäisenä, Jori perässä ja minä lähdin venyttelyjen ja jalkojen heiluttelujen jälkeen viimeisenä radalle. Yllätys oli hienoinen, kun Jori patsasteli pätkän hiekkatieosuudella. Vaihtajankorvake oli vääntynyt ja vaihtaja tuhannen säpäleinä. Varaosia ei siihen hätään löytynyt, joten Jorin kisa oli ohi ennen kuin alkoikaan.

Kuuluuko ton ketjun olla tollai löysällä?

Kerroin viime vuoden SM2, eli Laajavuoren kisaraportissa EK 7:n kivikossa nilkkansa nyrjäyttäneen ohittamisesta. Kuinkas sattuikaan, meillä oli näissä kisoissa lähekkäiset lähtönumerot ja taitoimme ensimmäisen kierroksen kimpassa. Nilkan nyrjähdys olikin osoittautunut pohjeluiden murtumaksi! Tuloksista päätellen toipuminen on sujunut hyvin. Kiitos hyvästä seurasta!

Itse kisa alkoi osaltani lupaavasti. Juuri ennen EK 1:lle lähtöä Meri-Teijossa siipeensä saanut hissitolppa alkoi taas temppuilemaan, eikä suostunut jäämään ala-asentoon. Sain tolpan romplattua kuntoon ja pääsin matkaan. Pätkällä oli pitkä hiekkatieosuus, jonka ajaksi nostin tolpan, jotta voisin polkea satulasta ja onnekseni se suostui pienellä suostuttelulla jäämään taas alas osuuden lopuksi. Muilla pätkillä en sitten uskaltanut kaukosäätimeen koskea.

Kivikkoa EK 2:lla.
Kuva: Kosti Koistinen

Kaksi kierrosta, eli kahdeksan ensimmäistä EK:ta menivät ilman sen kummempia kommelluksia. Mitä nyt jalat välillä vähän kramppailivat siirtymillä ja jotain sellaista pientä asiaan kuuluvaa tietenkin. Kurkkukipu vaivasi yllättävän vähän, mutta varsinkin EK 1/5/9:n ja 2/6:n pitkillä hiekkatieosuuksilla keuhkot raastoivat ikävästi ja se näkyy huonoina sijoituksina erikoiskokeiden 3/7 ja 4/8 vetoihin verrattuna. Tai sitten kyseessä oli huono kunto. Todennäköisemmin huono kunto. Ja se, etten osaa ajaa bikepark-tyylisiä erikoiskokeita kovaa.

EK 4/8:n siirtymä kulki aivan Iso Tiilijärven rantaa pitkin ja rinne vietti jyrkästi kohti vettä. Toisen kierroksen jälkeen valitsin eräässä polunhaarassa rannan puoleisen, alemman polun, kun olisi kannattanut ottaa vähän ylempänä kulkeva polku. Pysähdyin odottamaan, että pari perässä tullutta polkisivat yläpolkua ohi, jotta voisin kammeta itsenikin sinne. Kohdallani toinen heistä horjahti, asetti toisen jalkansa alarinteen puolelle, toisen vaakatasoon pyöränsä päälle ja lähti selkä edellä kaatumaan kohti minua. Olisihan se ollut katsojille viihdyttävää, jos olisimme miehekkäästi toisiamme halaten kierineet järveen, mutta koska kameroita ei ollut kuvaamassa, avustin kanssakilpailjan tasapainoa parilla reippaalla tönäisyllä ja säilyimme molemmat kuivina.

Lopulta koitti EK 9, se EK 1:n bonusveto. Satula alas ennen lähtöä ja radalle. Jee, kivaa polkubaanaa, droppi, kolme kallistettua mutkaa, rinnettä alas ja hiekkatiellä sitten kaikki irti! Tai no, ketjut paikoilleen ensin ja kas, hissitolppahan on ylhäällä. Eikä tietenkään jää alas. Ja satula ylhäällä loppukivikot maaliin. Pitihän sen tunnelman vähän latistua viimeisellä EK:lla.

Paljon mukavampaa silloin, kun satula ei töki massuun.
Kuva: Samu Nisula

Viimeisen pätkän teknisistä murheista huolimatta Messilän kisoista jäi hyvä fiilis. Hissittömyys ei minua haitannut oikeastaan yhtään, vaikka se teki kisasta rankemman. Matkaa mittariin tuli 30 km ja aikaa paloi taukoineen 4 h 20 min, joista 18 min 59 s pätkillä. Se riitti jaettuun 41. sijaan. Viimeisen pätkän ongelmiin paloi noin 10 sekuntia, jotka olisivat antaneet pari sijaa paremman tuloksen.

Joona avasi enduro-uransa kopaten viidennen sijan hardtail- eli jäykkäperäisten pyörien luokassa. Siitä on hyvä jatkaa!

Joona oli yhtä hymyä EK 4:llä.
Kuva: Samu Nisula 

Sää oli mainio, pätkät loistavia, enkä kaatunut kertaakaan! Kisapäivänä ainakaan. Ehkä osittain siksi jäi olo, etten puristanut tarpeeksi ja touhu oli enemmän nautiskelua kuin kovaa kilpavääntöä. Mutta koska Messilän kisat ovat perinteisesti menneet minulla pannutteluksi ja huonoksi ajoksi, tavoite olikin ottaa kisa nautiskelun kannalta ja siinä onnistuin. Iso kiitos EBAlle ja kaikille pätkiä linjaamassa ja siivoamassa olleille!

Seuraavat SM-sarjan kisat ovat 13.-14. kesäkuuta Himoksella. Sielläkään eivät hissit pyöri. Lisämausteena molempina päivinä ajetaan kilpaa ja pätkien harjoittelu on kielletty ennen lauantaiaamupäivää! Tiedossa on siis todella mielenkiintoiset kisat. Ennen Himosta jalkoja olisi tilaisuus avata Laajavuoressa 6.6. pidettävässä Riding JKL Classic -tapahtumassa.

Santa Cruz Enduro lämmittelykisa, Meri-Teijo - Kisaraportti

Blogi on elänyt hiljaiseloa talven yli. Välillä on toki käynyt mielessä kirjoitella kuulumisista, mutta homma on hautautunut kiireiden alle. Nyt kauden ensimmäiset kisat on ajettu, joten on aika taas aloittaa tarinoinnit.

Endurokauden lämmittelykilpailu pidettiin vappuviikonloppuna Meri-Teijossa. Totutusta poiketen lauantai ei ollut virallinen harjoituspäivä, mutta hissit kuitenkin pyörivät ja erikoiskokeet oli merkattu maastoon. Lauantaiaamuna keli ei näyttänyt kovin houkuttelevalta, mutta päätin kuitenkin lähteä tutustumaan reitteihin. Suurimman osan automatkasta vettä satoi ihan tosissaan. Perillä kuitenkin odotti melkein aurinkoinen keli, joten lähteminen ei kaduttanut lopulta yhtään.

Lauantaina ajo kulki melko mukavasti. Erikoiskokeita oli viisi, jotka ajettaisiin kahteen kertaan. Koitin olla repimättä liikoja ja keskittyä vain hankalimpiin osuuksiin. Pari pientä pyllähdystä sattui, mutta ne eivät tunnelmaa latistaneet. Lähdin hyvillä mielin kohti Karjaan kulmilla olevaa vanhempieni kesäasuntoa juuri, kun säätiedotuksen lupaama "mahdollisesti vähäistä sadetta" toteutui.

Kesäasunnon rantamaisemaa.

Kesäasunnolla vietin iltaa kuten kunnon urheilijan kuuluukin, eli söin säkillisen karkkia elokuvaa katsellen ja valvoin myöhään. Asunnossa oli mukavan lämmin, joten ei sitten käynyt mielessä tarkistaa termostaattien asentoja. Yö meni sitten mukavasti palellen ja ylettömän karkin syönnin aiheuttamien vatsan purujen kanssa tuskaillen.

Sunnuntaina aamupala maistui, kuten kisa-aamuina yleensä, aika huonosti. Koska olin tutustunut erikoiskokeisiin jo lauantaina, jätin aamupäivän harjoittelumahdollisuuden väliin. Sen verran ajoissa lähdin kuitenkin, että ehdin vähän hakemaan tuntumaa ennen ajajakokousta. Ajattelin EK 2:n olevan sopiva lämpöjen hakemiseen. Lähdin innokkaasti liikkeelle, ajauduin ensimmäisen kallio-kivikko-osuuden lopulla juuri ennen hiekkatielle tuloa päin mäntyä ja päivän ensimmäinen OTB-elämys oli koettu. Siinä sitten koitin hakea tuntumaan, mutta kone ei kauhean hyvin tuntunut aukeavan.

Onneksi EK 1 oli teknisesti helppo, joten se toimi osaltaan aika hyvänä lämmittelynä. Pyörä ei tosin tuntunut pätkällä kovin kovaa kulkevan, mutta näin väitti muutama muukin ajaja, joten se taisi olla pätkän ominaisuus.

Sitten koitti EK 2. Aiemman pannutuksen takia pätkälle lähteminen hermostutti hieman. Päätin kiertää kaukaa männyn, johon aiemmin törmäsin. Aivan liian kaukaa. Ja päivän toinen OTB-elämys oli koettu. Kuski ei ottanut siipeensä, mutta hissitolpan kaukosäädin kopsahti tonttiin niin, että vaijeri jäi aavistuksen kireälle. Satula pysyi kyllä hienosti yläasennossaan, mutta alas se ei suostunut enää jäämään. Laskettelin siis loppupätkän satula optimaalisella polkemiskorkeudella. Yllättävän haastavaa hommaa. Erikoiskokeen kruunasi ketjujen tippunen paikassa, jossa olisi pitänyt polkea tosissaan. Aika 2:19 ja sijoitus 93. Verratuna samaan erikoiskokeeseen toisella kierroksella - aika 2:05 ja sijoitus 32 - voisi sanoa, ettei ihan nappiin mennyt.

EK 3 lähtö

Sain hissitolpan toimimaan ja erikoiskokeet 3 ja 4 menivät isommitta kömmähdyksittä. Kaavoihini kangistuneena ajoin toki kaikki mutakot, jotka olisin voinut kiertääkin, jos olisin muistanut pitää katseen tarpeeksi kaukana. Sijoituksiin 19 ja 20 olen kyllä tyytyväinen.

EK 5 toi sitten taas onnistumisen iloa. Köllähdin vähän kyljelleni yhdessä hankalammassa paikassa, hypähdin pystyyn kuin nastan päälle istunut kani, lähdin liikkeelle ja kops, ohjaustangon pää männynnäreeseen ja komea ilmalento montun pohjalle. Harmi, ettei kuvaajia tainnut sattua paikalle, olisin tuon lennon halunnut nähdä toisestakin kulmasta. Tämän EK:n jälkeen mielessä kävi jopa leikin kesken jättäminen ja kotiin lähtö.

Kierrosten välissä pidettiin noin puolen tunnin tauko, mikä virkisti mukavasti. Ohimennen kuulin Kymäläisen Tapion neuvovan jotakuta polkemaan mahdollisimman vähän pätkillä ja hakemaan vauhtia maastonmuodoista. No näinhän sitä pitäisikin toimia, hyvä muistutus! Lähdin toiselle kierrokselle tämä ohje takaraivossa.

EK 6:lle (sama kuin EK 1) tämä ohje ei ehkä ollut se kaikkein paras, poljettavaa alustaa kun oli paljon. Aika oli kymmenen sekuntia ensimmäisen kierroksen vetoa huonompi, mutta fiilis pätkän maalissa huomattavasti parempi.

Kuva Victor Engström

EK 7:lle (sama kuin EK 2) lähdin levollisin mielin ja ajolasit otsalla. Sain lasit silmille ennen haastavamman osuuden alkua ja loppu sujui ilman kommelluksia. Hiekkatienousuun olisin voinut panostaa enemmän, eikä tämän tyyppinen bermi-iloittelu ole oikein ominta alaani, mutta jälleen pätkän maalissa oli hieno fiilis, mikä on tärkeintä.

Loputkin kolme erikoiskoetta menivät mukavasti, 8 ja 10 jopa tosi hyvin. Mieli olisi tehnyt ajaa vielä pari pätkää. Lopputulokseen en kovin tyytyväinen ole, mutta lämpöähän tässä vasta oltiin hakemassa. Pätkät olivat loistavia ja todennäköisesti pistäydyn Meri-Teijossa vielä kesän aikana nautiskelemassa.

Kypäräkamerakuvaa erikoiskokeista löytyy Tapion kisaraportista ja aloittelijan fiilistelyjä kannattaa katsoa Aneten kisavideosta. Minullakin oli kamera rintavaljaissa ja päätin poimia mielenkiintoisimmista hetkistä tällaisen lyhyen koosteen: