Trek Enduro SM5 Tahko - kisaraportti

Käymässä nukkumaan.

MTB Järvenpään edustus oli näissä karkeloissa aika vähäinen. Vain minä lähdin Tahkolle. Kyydin ruinasin helsinkiläiskaverilta ja matkaan lähdettiin jo perjantaina. Kaveri kimppamajoittui mökissä, joten sain viettää laatuaikaa kahden konkelini kanssa hotellihuoneessa.

Harjoituspäivä

Olo oli hyvin nukutun yön ja tuhdin aamiaisen jälkeen hyvä. Alkuperäinen ajatus oli päästä mäkeen heti hissien alkaessa pyörimään yhdeltätoista. Erikoiskokeita oli monta, yhteensä seitsemän. Osa niistä ajettiin vain yhteen kertaan, osa kahteen. Aikaa harjoitteluun oli seitsemän tuntia, joten eiköhän niihin ehtisi tutustua. No, kuinka ollakaan aamiainen vähän venähti ja muutenkin etenin kiireettömästi, joten aikataulu alkoi heti vähän lipsumaan. Vähän ennen yhtätoista pääsin viimein hotellihuoneesta liikkeelle ja kisakeskukseen ilmoittautumisjonon perälle. Yllättäen aika moni muukin oli heti aamusta liikkeellä ja jono oli pitkä.

Olin tälläkin kertaa vakaasti päättänyt lämmitellä kunnolla ennen rinteeseen menoa. Koska opeteltavaa oli paljon ja aikaa vähemmän kuin oli tarkoitus, houkutus hyökätä suoraan mäkeen oli suuri. Olin kuitenkin jo ottanut normilenkeillä tavaksi pyöritellä vartin verran lämpöjä päälle ja tehdä sen jälkeen venyttelyt strategisille alueille, joten tiesin kuinka paljon mukavampaa sen jälkeen on ajaa. Niinpä en tällä kertaa sortunut, vaan pysyin suunnitelmassa. Kyllä olen nyt ylpeä itsestäni. Hyvä Eero!

Ajo tuntui kulkevan lauantaina hyvin. Ajoin kaikki muut pätkät kahteen kertaan, paitsi helpoiksi luokittelemani erikoiskokeet "Länsi", "Rahasmäki" ja "El Grande". Saatoinpa ajaa jotkut kolmeenkin kertaan, en pitänyt niin tarkkaa lukua. Ajatus oli ensimmäisillä laskuilla pysähdellä katsomaan ajolinjoja hankaliin paikkoihin, mutta aika vähän sitä tein. Ajoin myös ajatuksella "ajetaan nyt, kun kerran tänne asti on lähdetty" ja niinpä jalat olivat melko tyhjät loppupäivästä. Tässä on siis pari parantamisen kohdetta ensi kaudelle.

Kisapäivä

Heräsin aamulla vähän ennen kellonsoittoa. Olin siis ajoissa aamiaisella. Tapio Kymäläinen kysyy blogissaan, maistuuko kisa-aamun aamiainen aina pahalta. Ei varsinaisesti pahalta, mutta kovin huonosti ruoka putoaa ja jo parin näykkäisyn jälkeen on vatsa täynnä. Hotellille annan pisteitä siitä, että sain ilman lisämaksua jatkettua huoneeni varausta iltapäivään, eikä tarvinnut ruveta pakkaamaan autoa heti aamusta. Aamiaisen jälkeen vedin vain ajokamppeet päälle ja menin ajajakokoukseen.

Kuva: Kosti Koistinen

Ajajakokouksen jälkeen oli hyvin aikaa lämmitellä ja venytellä. Olin kuitenkin vähän turhankin aikaisin liikkeellä. Oman lähtövuoron odottaminen, hisseille siirtyminen ja hissimatka huolehtivat, että erikoiskokeelle lähtöä odottaessa olo alkoi olla jäähtynyt.

EK1 — B

Savo MTB on tehnyt hyvän rataesittelyvideon erikoiskokeesta. Pari ensimmäistä mutkaa ja ensimmäinen metsäosuus menivät harjoituspäivänä ihan mukavasti. Nyt ne menivät kankeasti ja vähän kohlaten. Sen jälkeen ajo sujui parhaimmillaankin vain ihan mukavasti loppukivikkoon asti. Siellä ajauduin liikaa vasemmanpuoleiselle linjalle, minkä takia viimeinen mutka oikealle meni hitaasti. Pätkäsijoitus 40. ajalla 2:50.25.

Väärä linja harjoitupäivänä kokeiltuna. (C) Daniel Caswell, used under license

EK2 — Länsi

Tämä erikoiskoe jäi vähän kalvamaan harjoituspäivänä. Ajoin pätkän vain kerran, mutta se olisi ehkä ansainnut toisenkin kerran. Melkein jokainen mutka tuntui tulevan yllätyksenä. Pitokin tuntui olevan paljon huonompi kuin harjoituspäivänä. Varsinkin takana olisi voinut olla vähän pitävämpi rengas. Loppusijoitus 51. ajalla 1:33.88. Kankeaa.

EK3 — Rahasmäki

Tälle erikoiskokeelle oli kaikista pisin siirtymä, joka kulki aika tarkkaan Tahko MTB maratonin reittiä pitkin. Itse erikoiskoekin oli osa maratonreittiä, joten se oli melkein tuoreessa muistissa – olenhan ajanut sen yhteensä kolme kertaa vuosina 2010 ja 2011. Silloin alla oli jäykkäperäinen pyörä, joten olihan se aika erilainen ajaa tällä kertaa. Sijoitus 29. ajalla 2:59.12. Jotain tuntumaa ajamiseen alkoi ilmeisesti löytyä. Palauttelu tapahtui kampeamalla hiekkatietä pitkin takaisin hissien yläasemalle.

EK4 — El Grande

Tämäkin erikoiskoe on osa maratonreittiä, mutta toisin kuin maratonilla, nyt se ajettiin toiseen suuntaan. Kyseessä on kivikkoinen kärrytie. Loppujen lopuksi melko loivaa alamäkeä, jossa sai polkea melkein kokoajan. Pätkällä oli oikeastaan vain yksi mutka, joka oli jossain määrin hankala. Siihen oli ilmeisesti harjoituspäivän aikana muodostunut oikaisulinja, jonka huomasin hieman liian myöhään, jotta olisin sitä ehtinyt hyödyntää. Aika loppupäässä erikoiskoetta huomasin ketjujen tippuneen rattaalta ja viimeinen suora meni rullaillen maaliin. Loppuaika 4:19.37 olisi voinut olla jonkun sekunnin parempi, jos ketjut olisivat pysyneet rattailla. Nyt sijoitukseksi jäi 40. Rataesittelyvideo.

El Grande voi paikoin olla jopa lennokas. Kuva: Mika Salminen

EK5 — Oldskool

El Grande päättyi hyvin lähelle hissien ala-asemaa. Pomppasin siitä suoraan hissiin ja kohti Oldskoolia. Hissin yläasemalta oli vielä vähän hiekkatietä ylämäkeen ja kas, krampithan ne siellä kintuissa alkoivat tuntumaan. Työntelin pyörää hetken aikaa ja ne menivät ohi. Tuli tosiaan ajettua vähän liian innokkaasti lauantaina. Kuntokin voisi tietysti olla parempi. Ja varsinkin El Granden kaltaisen polkuvoittoisen pätkän jälkeen kevyt pyörittely ennen hissiin menoa olisi fiksua.

Ennen pätkälle pääsyä kerkesin vielä hieman jalkoja heiluttelemaan ja venyttelemään. Erikoiskokeen alku oli poljettavaa metsäosuutta. Yllätyksekseni jalat olivat suht hyvän tuntuiset ja jaksoin kohtuullisesti polkea. Poljettavan osuuden jälkeen tultiin rinteeseen, jossa oli off-camber mutkia. Seuraavalla metsäosuudella, oli tiukka mutka, jota tuli harjoituksissa hieman katseltua. Siihen oli ilmestynyt vaihtoehtoinen, huomattavasti mutkaa loiventava linja, mutta huomasin sen aivan liian myöhään. Fiksumpi linja näkyy Eero Honkalan videolla kohdasta 2:15 eteenpäin. Rataesittelyvideolla näkyy minunkin käyttämäni linja.

Sijoitus 28. ajalla 4:09.00. Yllättävän hyvä, kramppailu huomioiden.

EK6 — SkiMac

Tämä oli mielestäni aika hauska pätkä. Paljon off-camberia niin mutkissa, kuin suorillakin. Pätkällä oli yksi todella kinkkinen off-camber mutka, joka ei vain mennyt, ei harjoituksissa, eikä kisassakaan. Viimeisen metsäosuuden jälkeen, kun tultiin rinteeseen ja olisi pitänyt alkaa polkea, piti pysähtyä laittamaan ketjuja takaisin paikoilleen. Teoriassa nopea operaatio, mutta aika sähläämiseksi se sitten kiireessä meni. Ajalla 3:32.75 sijalle 33. Rataesittelyvideo.

Skimacin jälkeen pidettiin kisassa tauko, jotta viimeisimmätkin reitille päässeet kuskit ehtisivät rauhassa ajaa ensimmäiset erikoiskokeet ennen kuin kärki lähtee toiselle kierrokselle. Tauko meni nurmikolla loikoillen ja kaverin kanssa turisten. Oli toisaalta hyvä, että jalat saivat vähän enemmän lepoa, mutta toisaalta huoletti, miten seuraava kierros käynnistyy.

EK7 — B

Tauon jälkeen taas pätkälle B. Lämmöt olivat karanneet kropasta ja ajo tuntui aluksi jäykältä. Parin ensimmäisen mutkan jälkeen, kun tuli aika polkea, heti ensimmäinen kolmasosa kampikierroksesta tuntui hassulta. Vilkaisin alas ja kas, ketjut olivat tippumassa taas! Sain pelastettua tilanteen polkemalla taaksepäin, mutta seuraava metsäosuus meni sitten vähän kohlaamiseksi ja ketjujen tuijotteluksi. Loppupätkä meni ihan mukavasti ja sain jopa pari sekuntia pois edelliseen vetoon verrattuna. Pätkäaika 2:48.25 ja sija 39.

Kuva: Kosti Koistinen

Hissimatkalla pähkäilin ketjujen putoamista. El Grande oli aika röykytystä, joten ei sinänsä ihme, että ketjut putosivat. SkiMacilla ketjut kuitenkin lähtivät melko tasaisella osuudella. B:lläkään ei siinä kohdassa mitään hirmuista rymyytystä ollut. Katselin ratasta vähän tarkemmin ja huomasin, että rattaan ja bashguardin (iskusuoja) väliin oli kertynyt komea kerros maa-ainesta, joka varmastikin oli nostanut ketjut pois rattalta. Kaivelin taskunpohjalta tyhjän energiageelipussin ja tongin sen avulla mähnät pois.

EK8 — Länsi

Täytyy hieman useammin kaivella kurat pois rattaan kyljestä. Eron huomasi polkiessa selvästi. Ajassa se ei tällä pätkällä kuitenkaan juuri näkynyt. Reilu sekunti likistyi kuitenkin. Aika oli 1:32.38 ja sija 47. Rahasmäkeä ja El Grandea ei tällä kierroksella ajettu, vaan kammettiin hiekkatietä takaisin mäen päälle ja suoraan Oldskoolille.

EK9 — Oldskool

Erikoiskoe meni oikeastaan hyvin samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksellakin. En taaskaan muistanut tai huomannut valita fiksumpaa koukkauslinjaa, joka olisi helpottanut tiukkaa mutkaa. Lopun dh-radalla tuli joku pieni tökkäys tällä kertaa, mutta hyvin se silti meni. Aika parani ensimmäisen kierroksen vetoon nähden huimat neljä sadasosaa ollen 04:08.56 ja sillä saavutti viisi pykälää paremman sijoituksen, eli 23.

Kuva: Kosti Koistinen

EK10 — El Finale

Niin kuin nimi antaa ymmärtää, kisan viimeinen erikoiskoe.

"El Finale on tämän vuoden uusin tulokas. Alussa hapot nostetaan pintaan hieman loivemmalla ja leveemmällä, mutta rullaavalla metsäuralla sekä huoltotie pätkällä. Ravintolan ohituksen jälkeen kaarretaan jokuselle rinnemutkalle ja sitten tarjolla on jotain ihan muuta. Tahkon toiseksi vanhin dh-kisarata on valjastettu enduro moodiin ja se tarjoilee liioitellun määrän kiveä ja juurta kaikissa muodoissa." – Rataesittely

Alun loivempi ja leveempi tuli rullailtua rauhakseen. Huoltotielle noustessa taisin silti saavuttaa maksimisykkeeni. Siltä se ainakin tuntui. Huoltotien rullailin satulasta vähän palautellen ja niin henkisesti, kuin fyysisestikin valmistautuen dh-kisarataa varten. Harjoituspäivänä testasin paria eri linjaa parissa eri kohdassa dh-rataa ja nyt ne tuntuivat menevän nappiin. Loppuaika 03:27.94 ja sijoitus 27.

Jyrkkää El Finalella. Kuva: Kosti Koistinen

Vaikka Sappeen radat olivat mahtavia, nämä kyllä veivät voiton. Tahkolla on ihan kivasti korkeuseroa ja radat olivat monipuolisia ja sujuvia. Erittäin iso kiitos ratojen rakentajille! Vielä kun bike park -puoleen panostettaisiin enemmän, Tahkolle voisi mielellään lähteä viikonlopuksi ajamaan vaikka matka onkin aika pitkä.

Kisat menivät kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Mitään isompia kommelluksia ei sattunut. Ajo tuntuu aina olevan aluksi jäykkää. Jotain niiden ensimmäisten erikoiskokeiden parantamiseksi pitäisi keksiä. Ajaa lämmittelyiksi yksi pätkä? Aikaa erikoiskokeilla paloi yhteensä 31:21.50, joka on 4:08.62 enemmän kuin kilpailun nopeimmalla, eli Matti Lehikoisella. Sijoitus oli EBAn (Extreme Bike Association ry) speed rankingin mukainen 29. Eli ilmeisesti ajoin omalla tasollani.

Koko kauden loppupisteissä päädyin sijalle 30. Jos olisin saanut Jyväskylän kisoista tuloksen, olisi se kuitannut todella surkeasti menneen Messilän kisan ja sijoitus olisi ollut jonkun pykälän parempi. Tavoite oli kolmenkympin joukkoon ja se täyttyi, joten ihan tyytyväinen voin olla. Varsinkin kun tänä vuonna tuntuu lajin pariin tulleen paljon todella nopeita uusia naamoja. Kai tässä pitäisi yrittää kehittyä, jos meinaa pysyä vauhdissa mukana.

Lopuksi vielä iso kiitos EBA:lle, kaikille ratoja suunnitelleille ja rakentaneille, Kostille, Danielle ja kaikille muillekin kameroiden kanssa hyörineille sekä kaikille kilpakumppaneille, joiden kanssa on tullut turistua harjoituksissa ja siirtymillä. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

(C) Daniel Caswell, used under license

Trek Enduro SM4 Sappee - kisaraportti

Sunnuntaina 24. elokuuta ajettiin SM-sarjan toiseksi viimeinen osakilpailu Sappee Bike Parkissa. Kilpailukutsussa luvattiin näin:

"Kilpailureitti koostuu pääasiallisesti bike parkin reitistöstä sopivin muutoksin ja lisämaustein, joten luvassa on vauhdikkaita erikoiskokeita."

Kuten Ounasvaaran raportissa mainitsin, tämän tyyliset erikoiskokeet eivät ole se suurin vahvuuteni, joten tulosodotukset eivät olleet kummoiset. Hauskoja ratoja oli kuitenkin luvassa.

Lauantai oli jälleen varattu erikoiskokeisiin tutustumiselle. Järvenpäästä lähti kolmen miehen edustus kahdella eri kyydillä kohti Sappeeta. Koska ajomatka oli kohtuullinen, emme tällä kertaa nauttineet hotellimajoituksesta.

Minulla oli vakaa aikomus lämmitellä ennen rinteeseen menoa rauhassa ja kunnolla. Olin kuitenkin edellisenä sunnuntaina Calpiksessa ajellessa päättänyt, että hankin kunnollisen olkapäät ja selän suojaavan panssaripaidan. Pyörähuolto.com:n kojulla oli hyviä tarjouksia, joten se lämmittelyaika meni sitten siihen.

Sappee ei ollut meille ennestään tuttu paikka. Siinä hetki ihmeteltiin, että mistä tässä kannattaisi aloittaa. Ohi meni joukko maastopyöräilijöiden näköisiä tyyppejä, joten ei kun perään. Suuntasivat vanhalle DH-radalle (EK9 eli DH, kuvaus tuonnempana), joten alkulämmittely oli aika röykykäs.

Muuten harjoittelupäivä meni melko eleettömästi. Eksyin muista aikalailla alkumetreillä. Toiselta kavereista katkesi parin laskun jälkeen ketjut ja niitä korjatessaan hän huomasi rikkoneensa pyöränsä rungosta yhdet kierteet. Itse pääsin koestamaan uudet suojat kahteen otteeseen. Ihan hyvin toimivat, mutta selkäpanssari voisi ehkä suojata alaselkää leveämmältä alueelta.

EK1 — FR4

"Alkuun vauhdikasta bermimutkaa Metsäreitti3:n muodossa. Laituridropit kiertäen rinneosuudelle, joka tulee sisältämään uusia twistejä(merkataan vasta kisaan). Rinneosuuden lopussa palataan taas vauhdikkaalle FR4 reitille. (2min)" – Kilpailukutsu

Alun kaksi bermiä, eli kallistettua mutkaa, otin aika varovaisesti, mutta niiden jälkeiseen hyppyriin uskalsin vähän jo päästellä. Seuraavat mutkat menivät ihan mukavasti, mutta sen jälkeen ajo meni jotenkin jäykäksi ja hitaan oloiseksi. Noin puolessa välissä erikoiskoetta oli metsän puolelle tehty aika liukas off camber switchback, eli poikittain rinteeseen nähden oleva 180 asteen mutka (vähän niin kuin näin). Siinä meni vauhti aika vähiin ja taisi jalkakin käydä maassa. Pian sen jälkeen tuli vasta kisaan linjattu, mielestäni selkeästi helpompi mutka. Erikoiskokeen ajaksi tuli 1:30:19 ja sijoitus 36. Oikeastaan odotettu tulos tämän tyyppiseltä erikoiskokeelta.

Bermimutka. (C) Daniel Caswell, used under license

EK2 — E-itä

"Lähtö hiekkakentältä, ekan mutkan jälkeen kerätään vauhtia latupohjalla kohti polkupohjaa. Puolivälissä loivaa osuutta, jossa muutamat liukkaat juuret pyrkivät flowta poistamaan kehosta. E1 reitin risteämiskohdasta käännetään oikealle ja ajetaan E-laippa pätkää vastakarvaan. Loivaa osuutta, jossa polkemalla pystyy vielä tekemään eroja. Maali metsässä, josta jatketaan poljettavaa n 12min siirtymää pitkin kohti hissin yläasemaa. (2,5min)" – Kilpailukutsu

Lähtövuoroa odottaessani minua alkoi hermostuttaa. Toinen lauantaisista muksahdusta sattui tällä samalla pätkällä. Yöllä oli satanut, joten odotettavissa oli, että mutaa ja liukkaita juuria sekä kiviä olisi luvassa. Enkä ollut väärässä. Ajo oli todella jäykkää. Pätkän hankalin paikka – vinojuurten kyllästämä mutka – meni molemmat jalat maassa luistellen ja muutenkin pätkä oli hirveää koheltamista. Loppuaika 02:14.81 ja sijoitus 39. Olisin odottanut parempaa sijoitusta tältä erikoiskokeelta.

Se hankalin paikka EK:lla 2. (C) Daniel Caswell, used under license

EK3 — FR2

"Vauhdikasta kovapohjaista bikepark baanaa alusta loppuun. Alkuosuus FR2:sta, väliin 50m tieosuus ja loppuun S-linjan loppumetsä. (2min)" – Kilpailukutsu

Tähän pätkään ei tullut oikein kunnolla tutustuttua harjoituspäivänä. Ja taas lähtölupaa odottaessa hermostutti. Melkeinpä pelotti. Outoa. Radalla oli paljon bermimutkia ja ajoin ne jarruissa roikkuen, enkä oikein muistanut, mitä minkäkin mutkan jälkeen oli tulossa. Loppuaika 01:53.38, sijoitus 50. No, oh hoh.

EK4 — S-linja

"Muutaman alkumutkan jälkeen S-linjan vauhdikkaalle metsäosuudelle ja lopussa suunnataan uusille metsäurille pöytähyppyrit kiertäen. Lopun linjaus valmistunee viikonlopun aikana. EK:n maalista poljettava n 11min tiesiirtymä takaisin hissin yläasemalle. (2min)" – Kilpailukutsu

Erikoiskokeen lähtöpaikalle saapuessani, siellä ei ollut ketään. Perässäni oli pari kuskia jonossa. Vaikka mitään kiirettä ei oikeasti ollutkaan, jotenkin semmoinen kiireen tuntu siinä tuli. Lähtö innokkaalla sprintillä ja hyvällä fiiliksellä, sutaisu pehmeällä hiekalla ja kankeus palasi ajoon. Ensimmäiset mutkat ja metsäosuus menivät sitten aika jäykästi. Erikoiskokeen kruunasi vauhtiin nähden aivan liian jyrkkä kanttaus rinteessä olevassa mutkassa, minkä seurauksena käväisin kyljelläni. Loppuaika 02:03.45 ja sijoitus 58. Meh.

EK5 — E1

"Lähtö tilausravintola Ekokammin nurkalta ja alkuun parin offcamber mutkan kautta kohti vauhdikasta rinneosuutta. Rinnesuoralla kerättyjen vauhtien avulla 100m latupohjapoljennolle. Tiukka vasen bikeparkin E1 reitille. Loivaa ja vauhdikasta metsäkurvailua, josta ehkä kisan teknisimmälle kallio/kivikko osuudelle. Loppuun taas vauhdikasta polkupohjaa pitkin takaisin rinteeseen ja maali hissikopin läheisyydessä. (3min)" – Kilpailukutsu

Tämä oli mielestäni ehkä hankalin pätkä Sappeella. Tiukka vasen bikeparkin reitille hieman askarrutti, koska pian tiukan vasemman jälkeen oli tiukka, röykkyiseen alamäkeen tiputtava oikea. Halusin ryhmittäytyä mahdollisimman vasemmalle ennen tuota oikealle taittuvaa mutkaa, jotta olisin päässyt mahdollisimman suoralla linjalla röykkyisen alamäen. Ryhmittäytymistä haittasivat vinojuuret ja linjalla ollut kanto, josta irroitin noin puolet harjoituksissa, kun polkimeni tarttui siihen juuri ennen sukellusta pää edellä alarinteeseen. Tekninen kallio/kivikko osuus kului jo harjoituspäivänä aika paljon ja epäilin sen olevan aika hurjassa kunnossa.

Alun off camber mutkat menivät hitaasti, mutta varmasti. Rinnesuoralla ja latupohjalla ei mitään ihmeellistä ollut. Tiukka vasen pois latupohjalta ja iloinen yllätys; kanto oli tiessään! Tästä riemastuneena loppupätkä meni mukavan rennosti ja kivikkokin oli aivan mainiosti ajettavassa kunnossa. Loppuaika 02:35.25, sijoitus 28. Alkoihan se tuntuma löytyä. :)

(C) Daniel Caswell, used under license

EK6 — Vaelluspolku

"E-itä pätkän lähtöpaikoilta tiukka oikea ja sähkölinjaa pitkin kohti vaelluspolkua. Tällä pätkällä ei juurikaan korkeuseroa ole, mutta siitä huolimatta vauhti säilyy yllättävän hyvin. Letkeä polkukurvailu, jonka maalista poljettavaa n.7min tiesiirtymää pitkin takaisin kisakeskukseen." – Kilpailukutsu

Tällä pätkällä ei tosiaan yllätyksiä ollut. Letkeä, loiva ja aika tasainen polkukurvailu. Tällä pätkällä olisi pitänyt ottaa kaikki irti kintuista, mutta jotenkin motivaatiota ei ollut ja vain rennosti kurvailin pätkän läpi. Loppuaika 01:51.44, sijoitus 47. Aika väsynyttä.

EK7 — FR4

Sama erikoiskoe kuin ensimmäinenkin. Kärki oli pitänyt taukoa ensimmäisen kierroksen jälkeen ja pääsin katsomaan, miten oikeasti nopeat ajoivat ensimmäiset mutkat. Bongasin, että hehän oikaisivat ketterästi yhden mutkan suoraksi, mikä oli selkeästi nopein linja sen mutkan läpi. Kun oma vuoroni tuli, kokeilin samaa linjaa. Kyllä se nopeammalta tuntui, vaikka vähän varovaisesti sen otinkin. Loppupätkä meni sitten yhtä kankeasti kuin ensimmäisellä kierroksellakin. Loppuaika oli 01:29.94. Sijoitus 41., eli viisi sijaa huonommin kuin edellisellä kerralla. Tämän tyyppistä ajoa pitää harjoitella enemmän.

Wuush! Kuva: Kosti Koistinen

EK8 — E-itä

Tässä vaiheessa olo oli aika rento. E1 oli mennyt hyvin ja tämä oli mielestäni kuitenkin helpompi kuin se. Polulle päästyäni huomasin ilokseni, että polun pohja oli kuivunut jonkin verran, eikä näyttänyt niin kovin mutaiselta ja liukkaalta enää. Yhden hölmön linjavalinnan muistan tehneeni, muuten ajo tuntui kulkevan mukavasti. Ja näkyy se erikoiskokeen tuloksessakin; pätkä taittui aikaan 02:13.12, jolla pääsi sijoitukseen 24.

EK9 — DH

Jaiks! Kuva: Kosti Koistinen

"Alku sama kuin FR2 EK:lla, mutta 100m jälkeen suunnataan rinnemutkien kautta kohti hissilinjan vieressä olevaa vanhaa DH pätkää. DH osuudelta rinteen kautta tiepohjalle, jossa runtataan 100m tasamaata ja loppuosuus sama kuin FR2 EK:lla. (Huom: juniorit ja harraste ei aja tätä EK:ta)" – Kilpailukutsu

DH-osuus oli aika tekninen ja siinä oli kyllä hyvin mahdollisuuksia lopettaa kisa kesken, joten strategiaksi otin ajaa vain varmasti läpi. Harjoituksissa osuus oli aina mennyt ihan mukavasti ilman kommelluksia läpi, enkä ollut mitenkään kummemmin katsellut linjoja. Olisi kannattanut; jostain syystä ajauduin kohti julmettua kivenjärkälettä, jonka väistääkseni jouduin ottamaan vauhdit käytännössä kokonaan pois. Muuten DH-osuus meni ihan hyvin. Lopun bermiosuus menikin sitten jäykästi ja hitaasti. Aika 01:59.19, sija 38.

EK10 — S-linja

Tällä kertaa maltoin lähteä vähän rennommalla otteella radalle ja ajo tuntuikin kulkevan mukavammin. Pätkä meni sen ihmeemmin koheltamatta, mutta lopun metsäosuudella tuntui olevan veto poissa. Aika oli kuitenkin 01:58.18 ja sijoitus 31, eli huomattava parannus edelliseen kertaan samalla pätkällä.

Siirtymä seuraavalle erikoiskokeelle taitettiin tietä pitkin. Alkumatka meni mäkeä ylös työnnellessä ja kun vähän loivemmalla osuudella lähdin ajamaan, alkoi toisessa jalassa tuntumaan alkavaa kramppailua. Krampit tunnetusti johtuvat ennen kaikkea huonosta kunnosta, joten ei sikäli yllättävää, mutta luonnollisesti rupesin heti miettimään muita syitä niihin. Tajusin, että minulla alkoi olla kova jano. Olen aina ajanut juomareppu selässä ja juonut tasaisesti pitkin kisaa, mutta tällä kertaa minulla oli panssaripaita päällä ja jätin repun autolle. Olin kyllä aina ohikulkiessani käynyt hörppäämässä vettä, mutta aika vähiinhän se oli jäänyt. Auton kautta siis ja kumosin noin 0.75 litraa lähes hiilihapotonta vissyä energiageelin kera vatsanpohjalle ja suuntasin kohti seuraavaa erikoiskoetta.

EK11 — E1

Orastavat krampit tuntuivat helpottaneen juomatauon ansiosta, mutta jalat eivät ihan  sataprosenttisilta kuitenkaan tuntuneet. Ajoin varman päälle ja sujuvan tuntuisesti, mutta loppupuolella, kun olisi pitänyt jaksaa pumpata ja polkea, ei jaloista enää tuntunut niin hyvin irtoavan. Aikaa paloi pari sekuntia enenmmän kuin edellisellä kierroksella, eli 02:37.31, joka riitti sijalle 34.

EK12 — Vaelluspolku

Viimeinen erikoiskoe. Iltapäivälle luvattu ukkonen rupesi ilmoittelemaan saapumisestaan jyrisemällä jossain kaukana. Ensimmäistä kertaa päivän aikana olin suorastaan innokas lähtemään erikoiskokeelle. Jaloista ei kuitenkaan enää oikein irronnut mitään ja ajoin pätkän vain rennosti rullaillen. Aika kuitenkin jopa parani hieman edelliseen vetoon nähden, ollen 01:51.00. Sijoitus parani seitsemällä, ollen 40. Ilmeisesti päivä oli verottanut muitakin. Siirtymällä erikoiskokeen maalista kilpailukeskukselle ne krampit sitten iskivät ja jouduin taluttelemaan osan matkaa, kun polkemisesta ei oikein tullut mitään. Tarkistin lopulta juomarepun ja totesin, että olin juonut sieltä huimat 0,5 litraa.

Kisapäivänä tuli taitettua 27,8 kilometriä, siihen meni vähän alle kolme tuntia ja 1624 kilokaloria. Käppyröitä katsellessa hieman yllättää keskisykkeen korkeus: 143 iskua minuutissa. Vertailun vuoksi Laajavuoressa keskisyke oli 132 ja Ounasvaaralla 127. Harjoituspäivänä aikaa paloi paljon enemmän, mutta meno oli rauhallisempaa. Kalorioita kuitenkin paloi karvan alle 2000, enkä tainnut syödä siihen nähden tarpeeksi lauantaina, mikä yhdessä huonon juomisen kanssa varmaan edesauttoi kramppeja ja muutenkin vetämätöntä oloa.

Kaikesta koheltamisesta huolimatta lopullinen sijoitus oli 32. Ilmeisesti muillakin oli kulkenut hieman vaihtelevasti. Paria pykälää ylempää toivoin nimeni listalta löytävän, mutta ihan hyvä näinkin. Mitä tästä opimme? No ainakin, että

1. juomareppu on syytä sijoittaa vähän fiksumpaan paikkaan
2. sieltä pitää juoda paljon vaikkei janottaisikaan
3. bermejä (ja muitakin mutkia) pitäisi opetella ajamaan
4. on parempi ajaa varovaisesti, mutta rennosti.

Mitä aion tehdä näiden eteen parin viikon päässä pidettävää Tahkon kisaa silmällä pitäen? No, en mitään tietenkään.

Kisat eivät siis menneet osaltani oikein putkeen, mutta kaikesta huolimatta, Sappeen kisan radat olivat mielestäni tähän astisista kisoista hauskimmat, järjestelyt toimivat erinomaisesti ja armoton rankkasadekin alkoi vasta, kun viimeinenkin kilpailija oli ajanut viimeisen erikoiskokeensa. Aion varmasti käydä nauttimassa bike parkin antimista vielä monesti ja suosittelen vahvasti paikkaa muillekin.

Kiitos! Kuva: Kosti Koistinen