Trek Enduro SM5 Tahko - kisaraportti

Käymässä nukkumaan.

MTB Järvenpään edustus oli näissä karkeloissa aika vähäinen. Vain minä lähdin Tahkolle. Kyydin ruinasin helsinkiläiskaverilta ja matkaan lähdettiin jo perjantaina. Kaveri kimppamajoittui mökissä, joten sain viettää laatuaikaa kahden konkelini kanssa hotellihuoneessa.

Harjoituspäivä

Olo oli hyvin nukutun yön ja tuhdin aamiaisen jälkeen hyvä. Alkuperäinen ajatus oli päästä mäkeen heti hissien alkaessa pyörimään yhdeltätoista. Erikoiskokeita oli monta, yhteensä seitsemän. Osa niistä ajettiin vain yhteen kertaan, osa kahteen. Aikaa harjoitteluun oli seitsemän tuntia, joten eiköhän niihin ehtisi tutustua. No, kuinka ollakaan aamiainen vähän venähti ja muutenkin etenin kiireettömästi, joten aikataulu alkoi heti vähän lipsumaan. Vähän ennen yhtätoista pääsin viimein hotellihuoneesta liikkeelle ja kisakeskukseen ilmoittautumisjonon perälle. Yllättäen aika moni muukin oli heti aamusta liikkeellä ja jono oli pitkä.

Olin tälläkin kertaa vakaasti päättänyt lämmitellä kunnolla ennen rinteeseen menoa. Koska opeteltavaa oli paljon ja aikaa vähemmän kuin oli tarkoitus, houkutus hyökätä suoraan mäkeen oli suuri. Olin kuitenkin jo ottanut normilenkeillä tavaksi pyöritellä vartin verran lämpöjä päälle ja tehdä sen jälkeen venyttelyt strategisille alueille, joten tiesin kuinka paljon mukavampaa sen jälkeen on ajaa. Niinpä en tällä kertaa sortunut, vaan pysyin suunnitelmassa. Kyllä olen nyt ylpeä itsestäni. Hyvä Eero!

Ajo tuntui kulkevan lauantaina hyvin. Ajoin kaikki muut pätkät kahteen kertaan, paitsi helpoiksi luokittelemani erikoiskokeet "Länsi", "Rahasmäki" ja "El Grande". Saatoinpa ajaa jotkut kolmeenkin kertaan, en pitänyt niin tarkkaa lukua. Ajatus oli ensimmäisillä laskuilla pysähdellä katsomaan ajolinjoja hankaliin paikkoihin, mutta aika vähän sitä tein. Ajoin myös ajatuksella "ajetaan nyt, kun kerran tänne asti on lähdetty" ja niinpä jalat olivat melko tyhjät loppupäivästä. Tässä on siis pari parantamisen kohdetta ensi kaudelle.

Kisapäivä

Heräsin aamulla vähän ennen kellonsoittoa. Olin siis ajoissa aamiaisella. Tapio Kymäläinen kysyy blogissaan, maistuuko kisa-aamun aamiainen aina pahalta. Ei varsinaisesti pahalta, mutta kovin huonosti ruoka putoaa ja jo parin näykkäisyn jälkeen on vatsa täynnä. Hotellille annan pisteitä siitä, että sain ilman lisämaksua jatkettua huoneeni varausta iltapäivään, eikä tarvinnut ruveta pakkaamaan autoa heti aamusta. Aamiaisen jälkeen vedin vain ajokamppeet päälle ja menin ajajakokoukseen.

Kuva: Kosti Koistinen

Ajajakokouksen jälkeen oli hyvin aikaa lämmitellä ja venytellä. Olin kuitenkin vähän turhankin aikaisin liikkeellä. Oman lähtövuoron odottaminen, hisseille siirtyminen ja hissimatka huolehtivat, että erikoiskokeelle lähtöä odottaessa olo alkoi olla jäähtynyt.

EK1 — B

Savo MTB on tehnyt hyvän rataesittelyvideon erikoiskokeesta. Pari ensimmäistä mutkaa ja ensimmäinen metsäosuus menivät harjoituspäivänä ihan mukavasti. Nyt ne menivät kankeasti ja vähän kohlaten. Sen jälkeen ajo sujui parhaimmillaankin vain ihan mukavasti loppukivikkoon asti. Siellä ajauduin liikaa vasemmanpuoleiselle linjalle, minkä takia viimeinen mutka oikealle meni hitaasti. Pätkäsijoitus 40. ajalla 2:50.25.

Väärä linja harjoitupäivänä kokeiltuna. (C) Daniel Caswell, used under license

EK2 — Länsi

Tämä erikoiskoe jäi vähän kalvamaan harjoituspäivänä. Ajoin pätkän vain kerran, mutta se olisi ehkä ansainnut toisenkin kerran. Melkein jokainen mutka tuntui tulevan yllätyksenä. Pitokin tuntui olevan paljon huonompi kuin harjoituspäivänä. Varsinkin takana olisi voinut olla vähän pitävämpi rengas. Loppusijoitus 51. ajalla 1:33.88. Kankeaa.

EK3 — Rahasmäki

Tälle erikoiskokeelle oli kaikista pisin siirtymä, joka kulki aika tarkkaan Tahko MTB maratonin reittiä pitkin. Itse erikoiskoekin oli osa maratonreittiä, joten se oli melkein tuoreessa muistissa – olenhan ajanut sen yhteensä kolme kertaa vuosina 2010 ja 2011. Silloin alla oli jäykkäperäinen pyörä, joten olihan se aika erilainen ajaa tällä kertaa. Sijoitus 29. ajalla 2:59.12. Jotain tuntumaa ajamiseen alkoi ilmeisesti löytyä. Palauttelu tapahtui kampeamalla hiekkatietä pitkin takaisin hissien yläasemalle.

EK4 — El Grande

Tämäkin erikoiskoe on osa maratonreittiä, mutta toisin kuin maratonilla, nyt se ajettiin toiseen suuntaan. Kyseessä on kivikkoinen kärrytie. Loppujen lopuksi melko loivaa alamäkeä, jossa sai polkea melkein kokoajan. Pätkällä oli oikeastaan vain yksi mutka, joka oli jossain määrin hankala. Siihen oli ilmeisesti harjoituspäivän aikana muodostunut oikaisulinja, jonka huomasin hieman liian myöhään, jotta olisin sitä ehtinyt hyödyntää. Aika loppupäässä erikoiskoetta huomasin ketjujen tippuneen rattaalta ja viimeinen suora meni rullaillen maaliin. Loppuaika 4:19.37 olisi voinut olla jonkun sekunnin parempi, jos ketjut olisivat pysyneet rattailla. Nyt sijoitukseksi jäi 40. Rataesittelyvideo.

El Grande voi paikoin olla jopa lennokas. Kuva: Mika Salminen

EK5 — Oldskool

El Grande päättyi hyvin lähelle hissien ala-asemaa. Pomppasin siitä suoraan hissiin ja kohti Oldskoolia. Hissin yläasemalta oli vielä vähän hiekkatietä ylämäkeen ja kas, krampithan ne siellä kintuissa alkoivat tuntumaan. Työntelin pyörää hetken aikaa ja ne menivät ohi. Tuli tosiaan ajettua vähän liian innokkaasti lauantaina. Kuntokin voisi tietysti olla parempi. Ja varsinkin El Granden kaltaisen polkuvoittoisen pätkän jälkeen kevyt pyörittely ennen hissiin menoa olisi fiksua.

Ennen pätkälle pääsyä kerkesin vielä hieman jalkoja heiluttelemaan ja venyttelemään. Erikoiskokeen alku oli poljettavaa metsäosuutta. Yllätyksekseni jalat olivat suht hyvän tuntuiset ja jaksoin kohtuullisesti polkea. Poljettavan osuuden jälkeen tultiin rinteeseen, jossa oli off-camber mutkia. Seuraavalla metsäosuudella, oli tiukka mutka, jota tuli harjoituksissa hieman katseltua. Siihen oli ilmestynyt vaihtoehtoinen, huomattavasti mutkaa loiventava linja, mutta huomasin sen aivan liian myöhään. Fiksumpi linja näkyy Eero Honkalan videolla kohdasta 2:15 eteenpäin. Rataesittelyvideolla näkyy minunkin käyttämäni linja.

Sijoitus 28. ajalla 4:09.00. Yllättävän hyvä, kramppailu huomioiden.

EK6 — SkiMac

Tämä oli mielestäni aika hauska pätkä. Paljon off-camberia niin mutkissa, kuin suorillakin. Pätkällä oli yksi todella kinkkinen off-camber mutka, joka ei vain mennyt, ei harjoituksissa, eikä kisassakaan. Viimeisen metsäosuuden jälkeen, kun tultiin rinteeseen ja olisi pitänyt alkaa polkea, piti pysähtyä laittamaan ketjuja takaisin paikoilleen. Teoriassa nopea operaatio, mutta aika sähläämiseksi se sitten kiireessä meni. Ajalla 3:32.75 sijalle 33. Rataesittelyvideo.

Skimacin jälkeen pidettiin kisassa tauko, jotta viimeisimmätkin reitille päässeet kuskit ehtisivät rauhassa ajaa ensimmäiset erikoiskokeet ennen kuin kärki lähtee toiselle kierrokselle. Tauko meni nurmikolla loikoillen ja kaverin kanssa turisten. Oli toisaalta hyvä, että jalat saivat vähän enemmän lepoa, mutta toisaalta huoletti, miten seuraava kierros käynnistyy.

EK7 — B

Tauon jälkeen taas pätkälle B. Lämmöt olivat karanneet kropasta ja ajo tuntui aluksi jäykältä. Parin ensimmäisen mutkan jälkeen, kun tuli aika polkea, heti ensimmäinen kolmasosa kampikierroksesta tuntui hassulta. Vilkaisin alas ja kas, ketjut olivat tippumassa taas! Sain pelastettua tilanteen polkemalla taaksepäin, mutta seuraava metsäosuus meni sitten vähän kohlaamiseksi ja ketjujen tuijotteluksi. Loppupätkä meni ihan mukavasti ja sain jopa pari sekuntia pois edelliseen vetoon verrattuna. Pätkäaika 2:48.25 ja sija 39.

Kuva: Kosti Koistinen

Hissimatkalla pähkäilin ketjujen putoamista. El Grande oli aika röykytystä, joten ei sinänsä ihme, että ketjut putosivat. SkiMacilla ketjut kuitenkin lähtivät melko tasaisella osuudella. B:lläkään ei siinä kohdassa mitään hirmuista rymyytystä ollut. Katselin ratasta vähän tarkemmin ja huomasin, että rattaan ja bashguardin (iskusuoja) väliin oli kertynyt komea kerros maa-ainesta, joka varmastikin oli nostanut ketjut pois rattalta. Kaivelin taskunpohjalta tyhjän energiageelipussin ja tongin sen avulla mähnät pois.

EK8 — Länsi

Täytyy hieman useammin kaivella kurat pois rattaan kyljestä. Eron huomasi polkiessa selvästi. Ajassa se ei tällä pätkällä kuitenkaan juuri näkynyt. Reilu sekunti likistyi kuitenkin. Aika oli 1:32.38 ja sija 47. Rahasmäkeä ja El Grandea ei tällä kierroksella ajettu, vaan kammettiin hiekkatietä takaisin mäen päälle ja suoraan Oldskoolille.

EK9 — Oldskool

Erikoiskoe meni oikeastaan hyvin samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksellakin. En taaskaan muistanut tai huomannut valita fiksumpaa koukkauslinjaa, joka olisi helpottanut tiukkaa mutkaa. Lopun dh-radalla tuli joku pieni tökkäys tällä kertaa, mutta hyvin se silti meni. Aika parani ensimmäisen kierroksen vetoon nähden huimat neljä sadasosaa ollen 04:08.56 ja sillä saavutti viisi pykälää paremman sijoituksen, eli 23.

Kuva: Kosti Koistinen

EK10 — El Finale

Niin kuin nimi antaa ymmärtää, kisan viimeinen erikoiskoe.

"El Finale on tämän vuoden uusin tulokas. Alussa hapot nostetaan pintaan hieman loivemmalla ja leveemmällä, mutta rullaavalla metsäuralla sekä huoltotie pätkällä. Ravintolan ohituksen jälkeen kaarretaan jokuselle rinnemutkalle ja sitten tarjolla on jotain ihan muuta. Tahkon toiseksi vanhin dh-kisarata on valjastettu enduro moodiin ja se tarjoilee liioitellun määrän kiveä ja juurta kaikissa muodoissa." – Rataesittely

Alun loivempi ja leveempi tuli rullailtua rauhakseen. Huoltotielle noustessa taisin silti saavuttaa maksimisykkeeni. Siltä se ainakin tuntui. Huoltotien rullailin satulasta vähän palautellen ja niin henkisesti, kuin fyysisestikin valmistautuen dh-kisarataa varten. Harjoituspäivänä testasin paria eri linjaa parissa eri kohdassa dh-rataa ja nyt ne tuntuivat menevän nappiin. Loppuaika 03:27.94 ja sijoitus 27.

Jyrkkää El Finalella. Kuva: Kosti Koistinen

Vaikka Sappeen radat olivat mahtavia, nämä kyllä veivät voiton. Tahkolla on ihan kivasti korkeuseroa ja radat olivat monipuolisia ja sujuvia. Erittäin iso kiitos ratojen rakentajille! Vielä kun bike park -puoleen panostettaisiin enemmän, Tahkolle voisi mielellään lähteä viikonlopuksi ajamaan vaikka matka onkin aika pitkä.

Kisat menivät kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Mitään isompia kommelluksia ei sattunut. Ajo tuntuu aina olevan aluksi jäykkää. Jotain niiden ensimmäisten erikoiskokeiden parantamiseksi pitäisi keksiä. Ajaa lämmittelyiksi yksi pätkä? Aikaa erikoiskokeilla paloi yhteensä 31:21.50, joka on 4:08.62 enemmän kuin kilpailun nopeimmalla, eli Matti Lehikoisella. Sijoitus oli EBAn (Extreme Bike Association ry) speed rankingin mukainen 29. Eli ilmeisesti ajoin omalla tasollani.

Koko kauden loppupisteissä päädyin sijalle 30. Jos olisin saanut Jyväskylän kisoista tuloksen, olisi se kuitannut todella surkeasti menneen Messilän kisan ja sijoitus olisi ollut jonkun pykälän parempi. Tavoite oli kolmenkympin joukkoon ja se täyttyi, joten ihan tyytyväinen voin olla. Varsinkin kun tänä vuonna tuntuu lajin pariin tulleen paljon todella nopeita uusia naamoja. Kai tässä pitäisi yrittää kehittyä, jos meinaa pysyä vauhdissa mukana.

Lopuksi vielä iso kiitos EBA:lle, kaikille ratoja suunnitelleille ja rakentaneille, Kostille, Danielle ja kaikille muillekin kameroiden kanssa hyörineille sekä kaikille kilpakumppaneille, joiden kanssa on tullut turistua harjoituksissa ja siirtymillä. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

(C) Daniel Caswell, used under license

Trek Enduro SM4 Sappee - kisaraportti

Sunnuntaina 24. elokuuta ajettiin SM-sarjan toiseksi viimeinen osakilpailu Sappee Bike Parkissa. Kilpailukutsussa luvattiin näin:

"Kilpailureitti koostuu pääasiallisesti bike parkin reitistöstä sopivin muutoksin ja lisämaustein, joten luvassa on vauhdikkaita erikoiskokeita."

Kuten Ounasvaaran raportissa mainitsin, tämän tyyliset erikoiskokeet eivät ole se suurin vahvuuteni, joten tulosodotukset eivät olleet kummoiset. Hauskoja ratoja oli kuitenkin luvassa.

Lauantai oli jälleen varattu erikoiskokeisiin tutustumiselle. Järvenpäästä lähti kolmen miehen edustus kahdella eri kyydillä kohti Sappeeta. Koska ajomatka oli kohtuullinen, emme tällä kertaa nauttineet hotellimajoituksesta.

Minulla oli vakaa aikomus lämmitellä ennen rinteeseen menoa rauhassa ja kunnolla. Olin kuitenkin edellisenä sunnuntaina Calpiksessa ajellessa päättänyt, että hankin kunnollisen olkapäät ja selän suojaavan panssaripaidan. Pyörähuolto.com:n kojulla oli hyviä tarjouksia, joten se lämmittelyaika meni sitten siihen.

Sappee ei ollut meille ennestään tuttu paikka. Siinä hetki ihmeteltiin, että mistä tässä kannattaisi aloittaa. Ohi meni joukko maastopyöräilijöiden näköisiä tyyppejä, joten ei kun perään. Suuntasivat vanhalle DH-radalle (EK9 eli DH, kuvaus tuonnempana), joten alkulämmittely oli aika röykykäs.

Muuten harjoittelupäivä meni melko eleettömästi. Eksyin muista aikalailla alkumetreillä. Toiselta kavereista katkesi parin laskun jälkeen ketjut ja niitä korjatessaan hän huomasi rikkoneensa pyöränsä rungosta yhdet kierteet. Itse pääsin koestamaan uudet suojat kahteen otteeseen. Ihan hyvin toimivat, mutta selkäpanssari voisi ehkä suojata alaselkää leveämmältä alueelta.

EK1 — FR4

"Alkuun vauhdikasta bermimutkaa Metsäreitti3:n muodossa. Laituridropit kiertäen rinneosuudelle, joka tulee sisältämään uusia twistejä(merkataan vasta kisaan). Rinneosuuden lopussa palataan taas vauhdikkaalle FR4 reitille. (2min)" – Kilpailukutsu

Alun kaksi bermiä, eli kallistettua mutkaa, otin aika varovaisesti, mutta niiden jälkeiseen hyppyriin uskalsin vähän jo päästellä. Seuraavat mutkat menivät ihan mukavasti, mutta sen jälkeen ajo meni jotenkin jäykäksi ja hitaan oloiseksi. Noin puolessa välissä erikoiskoetta oli metsän puolelle tehty aika liukas off camber switchback, eli poikittain rinteeseen nähden oleva 180 asteen mutka (vähän niin kuin näin). Siinä meni vauhti aika vähiin ja taisi jalkakin käydä maassa. Pian sen jälkeen tuli vasta kisaan linjattu, mielestäni selkeästi helpompi mutka. Erikoiskokeen ajaksi tuli 1:30:19 ja sijoitus 36. Oikeastaan odotettu tulos tämän tyyppiseltä erikoiskokeelta.

Bermimutka. (C) Daniel Caswell, used under license

EK2 — E-itä

"Lähtö hiekkakentältä, ekan mutkan jälkeen kerätään vauhtia latupohjalla kohti polkupohjaa. Puolivälissä loivaa osuutta, jossa muutamat liukkaat juuret pyrkivät flowta poistamaan kehosta. E1 reitin risteämiskohdasta käännetään oikealle ja ajetaan E-laippa pätkää vastakarvaan. Loivaa osuutta, jossa polkemalla pystyy vielä tekemään eroja. Maali metsässä, josta jatketaan poljettavaa n 12min siirtymää pitkin kohti hissin yläasemaa. (2,5min)" – Kilpailukutsu

Lähtövuoroa odottaessani minua alkoi hermostuttaa. Toinen lauantaisista muksahdusta sattui tällä samalla pätkällä. Yöllä oli satanut, joten odotettavissa oli, että mutaa ja liukkaita juuria sekä kiviä olisi luvassa. Enkä ollut väärässä. Ajo oli todella jäykkää. Pätkän hankalin paikka – vinojuurten kyllästämä mutka – meni molemmat jalat maassa luistellen ja muutenkin pätkä oli hirveää koheltamista. Loppuaika 02:14.81 ja sijoitus 39. Olisin odottanut parempaa sijoitusta tältä erikoiskokeelta.

Se hankalin paikka EK:lla 2. (C) Daniel Caswell, used under license

EK3 — FR2

"Vauhdikasta kovapohjaista bikepark baanaa alusta loppuun. Alkuosuus FR2:sta, väliin 50m tieosuus ja loppuun S-linjan loppumetsä. (2min)" – Kilpailukutsu

Tähän pätkään ei tullut oikein kunnolla tutustuttua harjoituspäivänä. Ja taas lähtölupaa odottaessa hermostutti. Melkeinpä pelotti. Outoa. Radalla oli paljon bermimutkia ja ajoin ne jarruissa roikkuen, enkä oikein muistanut, mitä minkäkin mutkan jälkeen oli tulossa. Loppuaika 01:53.38, sijoitus 50. No, oh hoh.

EK4 — S-linja

"Muutaman alkumutkan jälkeen S-linjan vauhdikkaalle metsäosuudelle ja lopussa suunnataan uusille metsäurille pöytähyppyrit kiertäen. Lopun linjaus valmistunee viikonlopun aikana. EK:n maalista poljettava n 11min tiesiirtymä takaisin hissin yläasemalle. (2min)" – Kilpailukutsu

Erikoiskokeen lähtöpaikalle saapuessani, siellä ei ollut ketään. Perässäni oli pari kuskia jonossa. Vaikka mitään kiirettä ei oikeasti ollutkaan, jotenkin semmoinen kiireen tuntu siinä tuli. Lähtö innokkaalla sprintillä ja hyvällä fiiliksellä, sutaisu pehmeällä hiekalla ja kankeus palasi ajoon. Ensimmäiset mutkat ja metsäosuus menivät sitten aika jäykästi. Erikoiskokeen kruunasi vauhtiin nähden aivan liian jyrkkä kanttaus rinteessä olevassa mutkassa, minkä seurauksena käväisin kyljelläni. Loppuaika 02:03.45 ja sijoitus 58. Meh.

EK5 — E1

"Lähtö tilausravintola Ekokammin nurkalta ja alkuun parin offcamber mutkan kautta kohti vauhdikasta rinneosuutta. Rinnesuoralla kerättyjen vauhtien avulla 100m latupohjapoljennolle. Tiukka vasen bikeparkin E1 reitille. Loivaa ja vauhdikasta metsäkurvailua, josta ehkä kisan teknisimmälle kallio/kivikko osuudelle. Loppuun taas vauhdikasta polkupohjaa pitkin takaisin rinteeseen ja maali hissikopin läheisyydessä. (3min)" – Kilpailukutsu

Tämä oli mielestäni ehkä hankalin pätkä Sappeella. Tiukka vasen bikeparkin reitille hieman askarrutti, koska pian tiukan vasemman jälkeen oli tiukka, röykkyiseen alamäkeen tiputtava oikea. Halusin ryhmittäytyä mahdollisimman vasemmalle ennen tuota oikealle taittuvaa mutkaa, jotta olisin päässyt mahdollisimman suoralla linjalla röykkyisen alamäen. Ryhmittäytymistä haittasivat vinojuuret ja linjalla ollut kanto, josta irroitin noin puolet harjoituksissa, kun polkimeni tarttui siihen juuri ennen sukellusta pää edellä alarinteeseen. Tekninen kallio/kivikko osuus kului jo harjoituspäivänä aika paljon ja epäilin sen olevan aika hurjassa kunnossa.

Alun off camber mutkat menivät hitaasti, mutta varmasti. Rinnesuoralla ja latupohjalla ei mitään ihmeellistä ollut. Tiukka vasen pois latupohjalta ja iloinen yllätys; kanto oli tiessään! Tästä riemastuneena loppupätkä meni mukavan rennosti ja kivikkokin oli aivan mainiosti ajettavassa kunnossa. Loppuaika 02:35.25, sijoitus 28. Alkoihan se tuntuma löytyä. :)

(C) Daniel Caswell, used under license

EK6 — Vaelluspolku

"E-itä pätkän lähtöpaikoilta tiukka oikea ja sähkölinjaa pitkin kohti vaelluspolkua. Tällä pätkällä ei juurikaan korkeuseroa ole, mutta siitä huolimatta vauhti säilyy yllättävän hyvin. Letkeä polkukurvailu, jonka maalista poljettavaa n.7min tiesiirtymää pitkin takaisin kisakeskukseen." – Kilpailukutsu

Tällä pätkällä ei tosiaan yllätyksiä ollut. Letkeä, loiva ja aika tasainen polkukurvailu. Tällä pätkällä olisi pitänyt ottaa kaikki irti kintuista, mutta jotenkin motivaatiota ei ollut ja vain rennosti kurvailin pätkän läpi. Loppuaika 01:51.44, sijoitus 47. Aika väsynyttä.

EK7 — FR4

Sama erikoiskoe kuin ensimmäinenkin. Kärki oli pitänyt taukoa ensimmäisen kierroksen jälkeen ja pääsin katsomaan, miten oikeasti nopeat ajoivat ensimmäiset mutkat. Bongasin, että hehän oikaisivat ketterästi yhden mutkan suoraksi, mikä oli selkeästi nopein linja sen mutkan läpi. Kun oma vuoroni tuli, kokeilin samaa linjaa. Kyllä se nopeammalta tuntui, vaikka vähän varovaisesti sen otinkin. Loppupätkä meni sitten yhtä kankeasti kuin ensimmäisellä kierroksellakin. Loppuaika oli 01:29.94. Sijoitus 41., eli viisi sijaa huonommin kuin edellisellä kerralla. Tämän tyyppistä ajoa pitää harjoitella enemmän.

Wuush! Kuva: Kosti Koistinen

EK8 — E-itä

Tässä vaiheessa olo oli aika rento. E1 oli mennyt hyvin ja tämä oli mielestäni kuitenkin helpompi kuin se. Polulle päästyäni huomasin ilokseni, että polun pohja oli kuivunut jonkin verran, eikä näyttänyt niin kovin mutaiselta ja liukkaalta enää. Yhden hölmön linjavalinnan muistan tehneeni, muuten ajo tuntui kulkevan mukavasti. Ja näkyy se erikoiskokeen tuloksessakin; pätkä taittui aikaan 02:13.12, jolla pääsi sijoitukseen 24.

EK9 — DH

Jaiks! Kuva: Kosti Koistinen

"Alku sama kuin FR2 EK:lla, mutta 100m jälkeen suunnataan rinnemutkien kautta kohti hissilinjan vieressä olevaa vanhaa DH pätkää. DH osuudelta rinteen kautta tiepohjalle, jossa runtataan 100m tasamaata ja loppuosuus sama kuin FR2 EK:lla. (Huom: juniorit ja harraste ei aja tätä EK:ta)" – Kilpailukutsu

DH-osuus oli aika tekninen ja siinä oli kyllä hyvin mahdollisuuksia lopettaa kisa kesken, joten strategiaksi otin ajaa vain varmasti läpi. Harjoituksissa osuus oli aina mennyt ihan mukavasti ilman kommelluksia läpi, enkä ollut mitenkään kummemmin katsellut linjoja. Olisi kannattanut; jostain syystä ajauduin kohti julmettua kivenjärkälettä, jonka väistääkseni jouduin ottamaan vauhdit käytännössä kokonaan pois. Muuten DH-osuus meni ihan hyvin. Lopun bermiosuus menikin sitten jäykästi ja hitaasti. Aika 01:59.19, sija 38.

EK10 — S-linja

Tällä kertaa maltoin lähteä vähän rennommalla otteella radalle ja ajo tuntuikin kulkevan mukavammin. Pätkä meni sen ihmeemmin koheltamatta, mutta lopun metsäosuudella tuntui olevan veto poissa. Aika oli kuitenkin 01:58.18 ja sijoitus 31, eli huomattava parannus edelliseen kertaan samalla pätkällä.

Siirtymä seuraavalle erikoiskokeelle taitettiin tietä pitkin. Alkumatka meni mäkeä ylös työnnellessä ja kun vähän loivemmalla osuudella lähdin ajamaan, alkoi toisessa jalassa tuntumaan alkavaa kramppailua. Krampit tunnetusti johtuvat ennen kaikkea huonosta kunnosta, joten ei sikäli yllättävää, mutta luonnollisesti rupesin heti miettimään muita syitä niihin. Tajusin, että minulla alkoi olla kova jano. Olen aina ajanut juomareppu selässä ja juonut tasaisesti pitkin kisaa, mutta tällä kertaa minulla oli panssaripaita päällä ja jätin repun autolle. Olin kyllä aina ohikulkiessani käynyt hörppäämässä vettä, mutta aika vähiinhän se oli jäänyt. Auton kautta siis ja kumosin noin 0.75 litraa lähes hiilihapotonta vissyä energiageelin kera vatsanpohjalle ja suuntasin kohti seuraavaa erikoiskoetta.

EK11 — E1

Orastavat krampit tuntuivat helpottaneen juomatauon ansiosta, mutta jalat eivät ihan  sataprosenttisilta kuitenkaan tuntuneet. Ajoin varman päälle ja sujuvan tuntuisesti, mutta loppupuolella, kun olisi pitänyt jaksaa pumpata ja polkea, ei jaloista enää tuntunut niin hyvin irtoavan. Aikaa paloi pari sekuntia enenmmän kuin edellisellä kierroksella, eli 02:37.31, joka riitti sijalle 34.

EK12 — Vaelluspolku

Viimeinen erikoiskoe. Iltapäivälle luvattu ukkonen rupesi ilmoittelemaan saapumisestaan jyrisemällä jossain kaukana. Ensimmäistä kertaa päivän aikana olin suorastaan innokas lähtemään erikoiskokeelle. Jaloista ei kuitenkaan enää oikein irronnut mitään ja ajoin pätkän vain rennosti rullaillen. Aika kuitenkin jopa parani hieman edelliseen vetoon nähden, ollen 01:51.00. Sijoitus parani seitsemällä, ollen 40. Ilmeisesti päivä oli verottanut muitakin. Siirtymällä erikoiskokeen maalista kilpailukeskukselle ne krampit sitten iskivät ja jouduin taluttelemaan osan matkaa, kun polkemisesta ei oikein tullut mitään. Tarkistin lopulta juomarepun ja totesin, että olin juonut sieltä huimat 0,5 litraa.

Kisapäivänä tuli taitettua 27,8 kilometriä, siihen meni vähän alle kolme tuntia ja 1624 kilokaloria. Käppyröitä katsellessa hieman yllättää keskisykkeen korkeus: 143 iskua minuutissa. Vertailun vuoksi Laajavuoressa keskisyke oli 132 ja Ounasvaaralla 127. Harjoituspäivänä aikaa paloi paljon enemmän, mutta meno oli rauhallisempaa. Kalorioita kuitenkin paloi karvan alle 2000, enkä tainnut syödä siihen nähden tarpeeksi lauantaina, mikä yhdessä huonon juomisen kanssa varmaan edesauttoi kramppeja ja muutenkin vetämätöntä oloa.

Kaikesta koheltamisesta huolimatta lopullinen sijoitus oli 32. Ilmeisesti muillakin oli kulkenut hieman vaihtelevasti. Paria pykälää ylempää toivoin nimeni listalta löytävän, mutta ihan hyvä näinkin. Mitä tästä opimme? No ainakin, että

1. juomareppu on syytä sijoittaa vähän fiksumpaan paikkaan
2. sieltä pitää juoda paljon vaikkei janottaisikaan
3. bermejä (ja muitakin mutkia) pitäisi opetella ajamaan
4. on parempi ajaa varovaisesti, mutta rennosti.

Mitä aion tehdä näiden eteen parin viikon päässä pidettävää Tahkon kisaa silmällä pitäen? No, en mitään tietenkään.

Kisat eivät siis menneet osaltani oikein putkeen, mutta kaikesta huolimatta, Sappeen kisan radat olivat mielestäni tähän astisista kisoista hauskimmat, järjestelyt toimivat erinomaisesti ja armoton rankkasadekin alkoi vasta, kun viimeinenkin kilpailija oli ajanut viimeisen erikoiskokeensa. Aion varmasti käydä nauttimassa bike parkin antimista vielä monesti ja suosittelen vahvasti paikkaa muillekin.

Kiitos! Kuva: Kosti Koistinen

Trek Enduro SM3 Ounasvaara - kisaraportti

No niin, heittäytyi elämä hieman hektiseksi kesälomien loppumisen ja sen sellaisten tekosyiden takia, joten kisarapsan kirjoitus pääsi hieman lykkääntymään. Koska kisoista on jo yli kaksi viikkoa, yksityiskohdat eivät enää ole kovin tuoreessa muistissa, mutta kerron, mitä muistan.

Maastopyöräenduron SM-sarjan kolmas osakilpailu ajettiin Rovaniemellä, Ounasvaaran Bike Parkissa sunnuntaina 3. elokuuta. Koska matka Järvenpäästä Ounasvaaralle on pitkä ja kuljetettavan tavaran määrä oli runsas, valikoitui kulkuneuvoksi kaverin reissun ajaksi lainaksi saama pakettiauto. Tällä kyydillä MTB Järvenpäästä lähti edustamaan kolme miestä ja mausteeksi mukaan saatiin yksi helsinkiläinenkin. Matkaan lähdettiin perjantaiaamuna ja iltasella majoituimme hotelli Santasportiin.

Lauantaina oli ohjelmassa tutustuminen erikoiskokeisiin, joita oli neljä ja jotka ajettaisiin kukin kolmeen kertaan. Tällä kertaa pätkille oli annettu nimetkin.

1., 5. ja 9. erikoiskoe, nimeltään Letkee, oli nimensä mukaisesti letkeä pätkä. Harjoituspäivänä ei tullut kovin hyvin tutustuttua tähän erikoiskokeeseen, joten kisapäivänä vasta kolmannella kierroksella pätkä alkoi olla muistissa, eikä jokainen mutka tullut enää yllätyksenä.

2., 6. ja 10. erikoiskoe, Retro, hyödynsi bike parkin reittejä. Tämän ja Letkeen tyyliset erikoiskokeet eivät vähäisestä bike park -kokemuksesta johtuen ole vahvinta aluettani. En vain uskalla päästellä niin kovaa, kuin ehkä pystyisin. Tähän ei kai auta kuin koittaa päästä mahdollisimman usein ajamaan bike parkeissa. Lähimmät bike parkit ovat melkein tunnin ajomatkan päässä Järvenpäästä ja hissit käynnistetään niin myöhään, ettei perheellinen tohdi kovin usein niissä pyörimään. Mites muut aika- ja asuinpaikkarajoittuneet, mitä teette vauhtipäätä kohentaaksenne?

3., 7. ja 11. erikoiskoe, Rysky, oli aika, no, rysky. Tämä erikoiskoe oli linjattu melko neitseelliseen maastoon, joka kului mutakuoppien ryydittämäksi kivikoksi. Muutamissa paikoissa sai olla aika tarkkana ajolinjojen kanssa. Ensimmäisellä kierroksella ajo meni mukavasti. Toisella kierroksella ajauduin erään mutkan jälkeen vähän kanervikon puolelle, eturengas tökkäsi johonkin ja koin niin sanotun "Over the Bar" -elämyksen. Kolmannella kierroksella käväisin hieman saman kanervikon puolella, mutta pysyin pystyssä.

4., 8. ja 12. erikoiskoe, nimeltään Happo, oli aluksi jalkoja hapottavaa tasamaa- ja kivikkopoljentoa. Loppuosaltaan pätkä oli vähän vauhdikkaampaa ajoa.

Toisen kierroksen jälkeen siirtymätaipaleella huomasin, ettei takavaihtaja toimi kovin hyvin. Polun varressa diagnosoin itse vaihtajan ottaneen iskua ja rikkoutuneen. Hetken jo harkitsin keskeyttämistä, mutta koska pystyin kuitenkin käyttämään muutamaa vaihdetta välitysten keskivaiheilta, päätin ajella viimeisen kierroksen leppoisasti. Kotona sitten selvisi, että vaihtajankorvake olikin vain vähän vääntynyt ja vaihtajan säädöt olivat menneet pois paikoiltaan.

Tärkeintä ei ole tulokset vaan hyvät valokuvat. Koska tällä kertaa valokuvasaalis jäi harvinaisen laihaksi, katsellaanpa hieman niitä tuloksia. Itse olin kokonaistuloksissa 19., mihin olen todella tyytyväinen. Omalta osaltani erikoiskokeiden sijoitukset ja ajat menivät näin:

EK1/5/9 Letkee	EK2/6/10 Retro	EK3/7/11 Rysky	EK4/8/12 Happo
31 - 02:26.81	29 - 02:13.12	19 - 02:49.31	19 - 02:46.25
33 - 02:25.82	32 - 02:12.13	30 - 02:53.06	21 - 02:47.19
21 - 02:22.87	24 - 02:09.93	12 - 02:41.00	21 - 02:47.01

Yleensä pyrin ajamaan erikoiskokeet kierros kierrokselta tasaisesti läpi ja kahdella ensimmäisellä kierroksella siinä aika hyvin onnistuinkin. Kaatuminen Ryskyllä toisella kierroksella näkyy, mutta muuten sekunnin ero per pätkä ei ole kovin paljon. Viimeisellä kierroksella koitin välttää vaihteiden vaihtamista sekä ylenmääräistä polkemista ja vain nauttia ajamisesta. Kaikilta paitsi viimeiseltä erikoiskokeelta hävisi useampi sekunti ajasta pois! Aikamoista. Tämä kertoo karua tarinaansa siitä, kuinka paljon tärkeämpää tässä lajissa on hyvä ajotekniikka kuin raaka voima.

Entä, jos olisin ajanut kaksi ensimmäistä kierrosta yhtä hyvin kuin viimeisen kierroksenkin? Lopputuloksesta olisi lähtenyt puoli minuuttia pois, mikä olisi vienyt – ihan samalle sijalle kuin nytkin. Tuloslistaa alaspäin mentäessä kuitenkin puolen minuutin sisällä perässäni on viisi nimeä.

Simo Kalatie on askarrellut tuloksien pohjalta havainnollisia graafeja. Alla olevasta "kokonaisero kärkeen" -kuvaajasta näkee, että ajajista muodostuu selkeitä ryhmiä.

Jos siis olisin ajanut sen puoli minuuttia paremman ajan, olisin päässyt seuraavan ryhmän hännille. Jospa sitä sitten ensi viikonloppuna Sappeella malttaisi ajaa enemmän ja polkea vähemmän.

Trek Enduro SM2 Laajavuori - kisaraportti + blogi-intro

Tämä blogi alkaa nyt vähän töksähtäen kesken kauden ja suoraan kisaraportilla maastopyöräenduron SM-sarjan toisista osakilpailuista Laajavuoren Bike Parkissa. Lupailin työnantajani henkilöstöpäällikölle (terve vaan Sirpa o/), että raapustelen jonkinlaisia kisaraportteja pitkin kesää ja koska tarinaa Laajavuoren kahinasta tuntui tulevan, ajattelin saman tien kirjoittaa rapsan blogimuotoon.

Alkukaudesta sen verran, että toukokuun alussa ajettiin lämmittelykisa Kalpalinnassa ja kuun lopulla SM-sarjan ensimmäinen osakilpailu Messilässä. Kisaraportit näistä kahinoista jäivät aika ohkaisiksi. Lyhyesti: Kalpalinnassa kulki hyvin, Messilässä ei niin kovin hyvin.

Itse lajista eli maastopyöräendurosta on hyvä esittely EBA:n sivuilla. Kiteytettynä näin:

"MTB, eli maastopyöräenduro on vauhdikas ja haastava laji, joka kiehtoo monia erityisesti sen teknisyyden ja ajosilmää korostavien reittien ansiosta. Menestyäkseen endurossa, ajajalta vaaditaan hyvän peruskunnon lisäksi myös pyöränkäsittelytaitoa. [ ] Kilpailureitti koostuu erikoiskokeista sekä siirtymätaipaleista. Erikoiskokeiden määrä ja pituus voi vaihdella kilpailuittain."

---

Ja sitten itse asiaan, eli kisaraporttiin. Lauantai 14.6. oli varattu erikoiskokeisiin tutustumiseen ja sunnuntaina 15.6. ajettiin itse kisa. Hinku rinteeseen oli kohdallaan ja Messilän kisoista asti kiukutellut lonkkakin tuntui jo suht hyvältä.

Keli oli lauantaina aika kalsa ja järkevä ihminen olisikin lämmitellyt leppoisasti pyöritellen 10-20 minuuttia, mutta pois se minusta. Ilmoittautuminen äkkiä alta pois ja hissiin. Siitä arvalla erikoiskokeelle numero kolme ja laskettelemaan. Tuli sitten valittua se teknisesti kaikista hankalin ek, jolle oli leikkisästi(?) annettu nimi "OTB", eli "Over The Bar" - "tangon yli". Noh, vain kerran ko. termin omakohtainen kokeminen kävi lähellä. Hikikarpalot toki helmeilivät otsalla pätkän lopussa, mutta olo ei varsinaisesti ollut kovin lämmennyt. Lonkkaparka huusi tuskissaan ja vähän epäilytti, että seuraavan päivän kisa katseltaisiin kameran takaa. Onneksi pätkä laski sen verran syrjään hisseiltä, että sieltä kihnatessa sai konetta vähän paremmin käyntiin.

Kaverin kanssa päätimme, että ajetaan pätkät numerojärjestyksessä, 2-3 kertaa putkeen kukin, hankalia paikkoja hieroen. Aika pian kävi selväksi, että luvassa on niljakasta juurakkoa, mutaa, kivikkoa ja näiden kaikkien erilaisia yhdistelmiä.

Oma ajo tuntui koneen lämmettyä kulkevan ihan mukiinmenevästi, eikä lonkkakaan tuntunut vaivaavan kovin pahasti. Uudemman kerran ajettuna kolmospätkäkään ei tuntunut enää niin tuskaisalta, vaan oli oikeastaan tosi hauskalla tavalla haastava.

Aikaa treenipäivänä kului semmoiset neljä tuntia ja matkamittariin kertyi noin 30 kilometriä. Osa toki hissiavusteisesti, mutta kyllä tuo ihan urheilulta tuntui ja selväksi tuli, että kisasta tulisi pitkä ja rankka.

Treenien jälkeen siirryttiin majoitukseen kylpylähotelli Rantasipiin.

Ihan kivasti kalustettu hotellihuone. Raikkaan metsäinen tuoksu kruunasi kokonaisuuden.

Sunnuntaina ajajakokouksen jälkeen päätin käydä säikäyttämässä kropan hereille ykkös-ek:lla. Rinteen laelle päästyäni rupesin asentamaan goggleja (käytännössä laskettelulasit) päähän ja kas, mitäs töhnää tuossa vasemman silmän kohdalla linssissä onkaan? Naarmuja! Semmoinen 2x2 sentin utuiseksi naarmuuntunut kohta suoraan vasemman silmän näkökentässä. Noo, on sitä ennenkin ajettu mudan sumentamilla goggleilla, eiköhän tämä mene. No ei se oikein mene. Paniikki! No mutta, Pyörähuolto.comin Mikko on paikalla pakettiautoineen, eiköhän sieltä uudet gogglet löydy. No ei löydy; juuri se laatikko oli unohtunut liikkeeseen! Onni onnettomuudessa Mikko ei halunnut kiusata flunssaansa ajamalla kilpaa ja luopui omista laseistaan. Kiitos Mikko! Päivä oli pelastettu ja itse kisa sai alkaa.

Erikoiskoeratoja oli Laajavuoressa neljä ja ne ajettiin kolmeen kertaan. Ensimmäiselle erikoiskokeelle siirryttiin teitä pitkin polkien ja jyrkimmissä kohdissa fillaria työntäen. Siirtymän pystyi ottamaan rauhallisesti, joten se toimi mukavasti alkulämmittelynä.

Ek 1 oli se kaikista juurakkoisin, pisin ja rankin. Ensimmäinen rykäisy tällä radalla ei tuntunut kovin vahvalta vedolta, eikä tuloskaan ollut kovin vahva. Taktiikkana oli vain selvitä pystyssä rata alas. Pahimpien lutakoiden yli oli rakennettu laitureita, jotka tarjosivat lyhyitä lepotaukoja jatkuvaan juurakkorytyytykseen.

Laiturin pää ja lepohetken loppu. Kuva: Kosti Koistinen

Ek 2 oli myös aika pitkä ja mutainen, mutta juurakkoa ei niin valtavasti ollut. Kohtelin tätä ek:ta alkuun turhan hellästi ja säästelin ehkä turhaankin voimia vielä tässä vaiheessa kisaa.

Ek 3 oli se jännittävin erikoiskoe Jyväskylässä. Alku oli nopeata lojottelua, mutta metsäpätkillä riitti ohjelmaa mudan, juurakoiden ja isohkojen monttujen muodossa. Pätkän loppupää oli kierolla tavalla hauska; älytöntä mutakkoa, jossa fillari tuntui liukuvan kuin pulkka. Linjoja oli turha miettiä, kunhan koitti tähdätä jonnekin eteenpäin ja toivoi, että pysyy radalla. Sitten oli hetki aikaa suunnata fillari ennen aikamoista kivipuutarhaa. Löysin harjoituksissa hyvän linjan suoraan kivikon läpi ja se toimi hyvin tälläkin kertaa.

Kivipuutarha ek:lla 3. Kuva: Emmi Seppälä

Ek 4 oli ehkä se omasta mielestäni hauskoin. Alussa oli pari pientä hyppyriä ja hauska kalliodroppi/-hyppyri. Sen jälkeen oli jonnin verran juurakkoista poljettavaa ja muutama bermi, eli kallistettu mutka. Ja taas juurakkoista poljettavaa. Juurakkoinen poljettava ei selvästikään ole se oma vahvin alueeni.

Nelosen kalliohyppyri.
Kuva: Kosti Koistinen

Toinen kierros tuntui menevän paljon paremmin kuin ensimmäinen kierros. Niin se aina tuntuu. Pätkäajoissa se ei kuitenkaan näy...

Ek 5 (sama kuin 1) meni samalla strategialla ja ihan yhtä vahvasti kuin ensimmäisellä kierroksellakin. Eli ei kovin vahvasti, mutta ilman ylimääräistä härväämistä.

Ek 6 (sama kuin 2) oli kulunut juurakkoisemmaksi ja joistain juurista oli kuoriutunut pinta pois, mikä teki niistä pirullisen petollisia. Pätkän loppupuolella tuli nautittua jänniä hetkiä, kun eturengas siirtyi muutamankymmentä senttiä sattumanvaraisesti valikoituneeseen suuntaan, sattumanvaraisesti valikoituneena ajanhetkenä. Mutta pystyssä pysyin ja suunnilleen yhtä kovaa ajoin kuin ensimmäisellä kierroksellakin.

Ek 7:n (sama kuin 3) alku meni ilman sen kummempaa ohjelmaa, mutta lopun mutakolla odotti yllätys; edellä lähtenyt kuski pötkötteli keskellä ajolinjaa. Siinä ei paljon ehtinyt edes hidastamaan, mutta onneksi kaveri kerkesi alta pois. Ripeistä liikkeistä päätellen kovin pahasti ei ollut sattunut, joten jatkoin pulkkailua pysähtymättä. Mutakon jälkeen katse kohti kivipuutarhaa ja mitäh?! Siinähän seisoo joku sälli keskellä kivikkoa! Nopea ajolinjan korjaus vasempaan ja - ihme kyllä - ihan sujuvasti kivikon läpi. Siirtymä kulki kivipuutarhan ohi ja matkalla selvisi, että keskellä kivikkoa ollut kaveri oli kaatuessaan nyrjäyttänyt nilkkansa ja keräili siinä itseään pois radalta minun pyyhältäessä ohi. Näistä ohitteluista huolimatta likistin melkein sekunnin pois ensimmäisen kierroksen aikaan verrattuna.

Ek 8:sta (sama kuin 4) en muista mitään. Kai se sitten meni aika eleettömästi. Pätkäaikaan tuli pari sekuntia lisää, mutta sijoitus parani yhdellä.

Kuva: Kosti Koistinen

Oli kolmannen kierroksen vuoro. Ek 9, eli se rankin, tarvitsisi ajaa enää vain kerran \o/ Ajatus oli taas koittaa pysyä pystyssä ja ajaa varmasti maaliin. Niin varmaan. Älytöntä kohlaamista alusta loppuun. Jalka kävi vähän väliä maassa, mutta pysyin kuin pysyinkin maaliin asti pystyssä. Ja yllätyksekseni likistin noin kolme sekuntia ja 16(!) sijaa edelliseen vetoon nähden.

Ek 10 (sama kuin 2) meni melko eleettömästi ja otin ehkä vähän turhankin varovaisesti. Yhden ohituksen jouduin tekemään, mutta se meni molemmille kivuttomasti. Aikaa tuhrasin muutaman sekunnin enemmän kuin edellisillä vedoilla.

Ek 11:sta (sama kuin 3) lähdössä olin jotenkin tavallista hermostuneempi. Kisa läheni loppuaan ja tämä pätkä - OTB - oli se, jolla oli mielestäni eniten mahdollisuuksia mokata. Kun lähtölupa tuli, ammuin portista hirveällä kiireellä. Vilkaisin nopeasti emittiä (ajanottolaite tangossa), jossa vilkkuu valo muutaman sekunnin ajan aina portista menon jälkeen. Paloikos se valo? Heti kun tilanne salli, koitin katsoa uudestaan. No ei vilku, mutta kun se muutama sekunti meni jo. Päätin jatkaa pätkän loppuun. Alku tuntui sujuvan todella hyvin, mutta jossain puolen välin kohdilla eturengas karkasi liukkaan juuren avustamana sivulle ja kevyt köllähdys kyljelleen. Kisan ekat pannut suoritettu. Pääsin nopeasti pyörän päälle, mutta vasen polvisuoja oli valahtanut säären päälle. Nykäisin polvarin sopivassa kohdassa paikalleen ja kas, seuraava mutka leveäksi, ohjaustanko puuhun ja taas turpeeseen. Äkkiä pyörän päälle ja pätkä loppuun. Maalissa rupesin murehtimaan sitä alkuleimausta. Ottikohan se sen vai ei? Totesin, ettei sitä kannata sen enempää murehtia, se selviäisi sitten kisan jälkeen.

Ek 12 (sama kuin 4). Kisan viimeinen ek. Koitin ottaa todella varman päälle ja ihan mukavastihan se sitten menikin.Sekunnin hitaammin, mutta viisi sijaa paremmin kuin edellisellä kierroksella. Sama trendi kuin ykköspätkälläkin. Alkavatko ne muut väsymään vikalla kiekalla vai mitenkäs tämä näin?

Kilpailu kesti noin neljä ja puoli tuntia ja kilometrejä kertyi 35. Sijoitus jäi spekulaatioiden varaan, koska ek:lta 11 en aikaa saanut. Sinänsä harmillista, koska olisin voinut olla sijoitukseeni todella tyytyväinen. Jos ek 11 olisi mennyt samaa vauhtia kuin edeltävillä kierroksilla, sijoitus olisi ollut 25. Jos pyllähtelyihin meni 10 sekuntia, olisin silti ollut sijalla 27. Noh, kun ei podiumpaikasta taistella, riittää että tietää oman tasonsa. Tulokset ek-aikoineen löytyvät täältä: http://www.mtb-enduro.net/wp-content/uploads/2014/06/Laajavuori2014-EK-ajat.htm

Kaikenkaikkiaan Laajavuoren kisoista jäi hyvä maku niin järjestelyiden, erikoiskokeiden kuin oman ajonkin osalta. Vajaan seitsemän viikon päästä Ounasvaaran maisemissa tuijotellaan sitä emitin vilkkumista sitten silmä kovana.